Tietoa mainostajalle ›

Hyvän päivän ainekset

2.7.2015

Sydämentykytyksiä saa, kun:  a) Lapsi heittäytyy potkupyöräillessään isossa alamäessä rohkeaksi ja nostaa reippaana poikana jalat ilmaan. ...

Sydämentykytyksiä saa, kun: 

a) Lapsi heittäytyy potkupyöräillessään isossa alamäessä rohkeaksi ja nostaa reippaana poikana jalat ilmaan. Antaa mennä, vaikkei osaa jarruttaa kunnolla noin kovissa vauhdeissa. Edessä aita ja pysäköityjä autoja, takana äiti, jonka kiljuminen ja jarruta-käskyt eivät maagisesti pysäytä lasta.

b) Postissa tulee kirje verottajalta, jossa vaaditaan jotain selvitystä, lisäselvitystä, jotain ja jotain tai tapahtuu näin tai noin, ja ne kaikki siihen tarvittavat paperit ovat jossain

c) Postissa tulee kirje poliisilta, koska eräs mieshenkilö ajoi kameraan (ei päin) notta välähti vaan.

Loisto päivä.


MUTTA! Kakkaisillakin pilvillä on hopeareunuksensa!

a) Lapselle ei tullut kuin asfaltti-ihottumaa kyynärpäähän ja kylkeen, vaikka oikeasti tuossa huimapäisessä laskussa olisi ollut ainekset pahempaakin onnettomuuteen. Pyörä jatkoi aitaa päin ja lapsi hyppäsi pois kyydistä. Hallittu kaatuminen, sanoisin. Pieni hurjapääni, melkoinen asfalttisoturi. 

b) Soitin verottajalle ja ne on yleensä oikeesti ihan kivoja ja auttavaisia. Asia on jo melkein kunnossa. No pari juttua pitää löytää arkistoista (lue: rönsyilevistä, sotkuisista ja epäloogisista pinoista), mutta ei paha.

c) SE OLI VAIN KIRJALLINEN HUOMAUTUS! Jeeee! Huh. Se mieshenkilö ajoi vain inasen, lähes huomaamattoman vähän ylinopeutta ja poliisi on ystävä. 

Että ihan hyvä päivä, kai sittenkin. Mitä nyt vähän sydäreitä siellä täällä.

You Might Also Like

4 kommenttia

  1. Voi miten nuo lapsen kolhut kirpaisee äitiä! Tällä 16kk hurjapää on kolhinut lähinnä päätään kiipeillessään ja tuntui niin pahalta laittaa tänään sille shortsit, koska arvasin, että illan tullen myös jalat on mustelmilla ja naarmuilla. Itse olen myös niitä vanhempia, jotka kannustaa yrittämään rohkeasti, vaikka onnistumisesta ei varmuutta olisikaan. Iloitsen jokaisesta lapsen omien siipien testauksesta, vaikka samalla kurkkua puristaa kauhusta miten voi käydä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! On ihanaa, kun opettelevat, mutta samalla kauhistuttaa! Laastarit polvissa on kyllä varma kesän merkki! :D Tuo alamäkitapahtuma tuli vähän puskista, koska yleensä noin suuret mäet saavat lapsen itsensäkin olemaan varovainen. Pikkumäet saa ja osaa mennä, mutta isoissa ollaan rajoitettu. Nyt en just huomannut taas muistuttaa varovaisuudesta ja näin kävi. Onneksi ei silti pahemmin! Huh.

      Poista
  2. Pikku sydäri aina silloin tällöin, sillä tietää olevansa elossa :D

    Joo, mutta voin kuvitella hyvin tuon lapsi+pyörä+alamäki-tilanteen. Ei hjuva. Itse olisin sydänkohtaillut myös vastaavassa tilanteessa. Onneksi tosin meidän neiti 2-vee ei ole kauhean huimapäinen. Siis niinkuin ollenkaan. Oltiin maanantaina leikkipuistossa ja siellä oli ehkä ihan pikkasen korkeammat reunat hiekkalaatikossa kuin meillä tässä kotopihalla. Hän katsoo hiekkalaatikkoa epäillen, sitten minua anovasti ja sanoo: äiti auttaa minua. Ei uskalla kiivetä.

    No se on selvä. Äiti auttaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ei, ihana pieni!! Tuliskohan meille ees toisesta vähän vähempi huimapää? Tuskin! :D

      Poista

Hae

 

 

Ruokablogien kärki