No eipä siinä auttanut kuin soitella vakuutusyhtiöön, hinaajalle ja poliisille. Paitsi ei poliisille, mutta mieli olisi tehnyt. Päivää, saanko tehdä rikosilmoituksen paskasta autosta.
Jäätiin Tammisaareen vielä extrayöksi, mikä ei tosin liittynyt auton hajoamiseen, koska ratkaisu oli tehty juuri hetkeä ennen. Raaseporin linna vaan jäi näkemättä, sillä auto pamahti juuri meidän ollessamme sinne matkalla.
Kunhan auto oltiin haettu korjaajalle, lähdettiin Tammisaaren luonnonpuistoon. Sekin osoittautui epäkelvoksi ideaksi, sillä eläinkunta päätti, ettemme kuulu heidän joukkoonsa. Tai no lähinnä vain hyönteiset. Kävivät mustien vaatteitteni ja mustien vaunujemme kimppuun ja jäivät möllöttämään. Tarttuivat pintaan, eivätkä hätyyttelyistä huolimatta lähteneet saati pysyneet pois. Mustat vermeet olivat vihreänä ötököistä.
Tosi kamalaa ja ranccaa siis. Kyllä luonto on ihmisen suurin uhka.
No me selviydyttiin nyt kuitenkin kotiin ja ihan suhteellisen täysissä voimissa – näistä hyvin, hyvin dramaattisista ja jaaargyttavista tapahtumista huolimatta.
Siskoni muuten veikkasi, että taapero olisi irrottanut jonkun johdon autosta. Ihan vaan päästäkseen junalla kotiin. Vanha julkisten rakastaja kun on.
0 comments