Ilmeisesti joskus kannattaa lukea joku haastattelu puolisostaan. Saattaa oppia siitä jotain uutta. Esimerkiksi sen, että sen unelma olisi tutustuttaa meidän lapset lappiin ja vaeltamiseen, kunhan kyllin isoiksi kasvavat. 

Sitten saattaa myös samalla oppia itsestään ja parisuhteestaan jotain uutta. Että vaikka tässä rintarinnan elellään ja toisistamme huolta pidetään, niin että toisen silmissä on jotain niin ihanan kuuloista, ettei meinaa itseään kuvauksesta tunnistaa. Tai asiatasolla kyllä, mutta ei ole ajatellut, että toinen noin korkealle sinut asettaa ja noin pakahduttavan ihanasti sinusta ajattelee. 

Hetken elin todeksi sitä sellaista kohtausta, mitä romanttisissa komedioissa ne elävät. Kun joku Hugh Grant sanoo jollekin Julia Robertsille jotain niin sairaan ihanaa, että meinaa tikahtua ja mistä itse on finniset teinivuotensa vain haaveillut.

Olen yrittänyt lukea haastattelun loppuun nyt muutaman kerran, mutta joka kerta siinä ysikohdassa menee roska silmään, enkä nää lopputekstiä. Kauneimpia juttuja mitä mulle on sanot... ei vaan haastatteluun on sanottu minusta.

Haastattelu löytyy täältä.