Tietoa mainostajalle ›

Nuori pakanallinen

18.12.2015

Käytiin koko perhe vähän kirkossa. Jouluhommia fiilistelemässä, kun oli oikein kutsuttu ja kaikkea. Siellä oli sellaisen lämpimän sekava t...

Käytiin koko perhe vähän kirkossa. Jouluhommia fiilistelemässä, kun oli oikein kutsuttu ja kaikkea.

Siellä oli sellaisen lämpimän sekava tunnelma. Kolmasosa, ehkä jopa puolet väestä oli lapsia, joten aivan sellaista staattisen hiljaista, muutamalla satunnaisella yskäisyllä maustettua tunnelmaa ei aivan saavutettu. Eikä tarvitsekaan – hyvä se on olla välillä vähän elämääkin kirkossa. Tarvi siellä aina niin muina körttiläisinä tuppisuina kökkiä.

No meidän vauvahenkilö vei elämöinnin ihan omille leveleilleen. Kirkoissahan on sillä lailla kiva akustiikka, että siellä kaikuu oikein mukavasti. Erityisesti k-kirjain saa komean kaiun, kun oikein kipakasti kajauttaa.


Siinä sitten, papin kertoessa joulun sanomaa, vai mitähän se siellä nyt yrittikään kertoa, eräs yksitoistakuinen huuteli yhtäkkiä, äkkiarvaamatta täysin sopimattomia kesken papin puheen. Tiedän, vauvani, en minäkään ole aivan samaa mieltä kaikista jouluperinteiden alkuperistä, mutta että pappi puhui sinusta silkkaa shaibaa? Vähän julmaa, hei vauva.

Katsokaas, kun siinä, kesken papin jumalallisten lauseiden, alkoi kakkaa huutamaan, hävytön. KAK-KA, KAK-KA! kirkkaalla vauvaäänellään julisti, vaikka minä yritin kertoa, että yritetttäisiin nyt edes vähän kunnioittaa toisten ihmisten vakaumuksia. Ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta hei joku roti, hei vauva.

Mutta minkäs teet. Ei hän ottanut kuulevin, vaikkakin aika pieniin korviinsa oppineen äitinsä järkeviä, väittäisin suorastaan viisaita neuvoja. Jatkoi vain uhmakkaasti solvauksiaan. Nuori pakanallinen, sanoi olevansa.

Hmph, nykyajan nuoriso. Ei mitään häpyä.

You Might Also Like

8 kommenttia

  1. Meidän viimeviikkoiselle kirkkovisiitille ei ollut eksynyt ainuttakaan lapsiperhettä lisäksemme. Siinä hiljaisuudessa ei ihmeitä tarvittu huomion saamiseksi. 2,5kuinen piti kielensä kutakuinkin kurissa, mutta auta armias tuota 2,5vuotiasta. Hoilasi korkealta ja kovaa jokaisen virren mukana "laiva, laiva, minnekkä laiva menee"-biisiä ja jokaisen "ohjelmanumeron" päätteeksi huuteli merkiktsevästi "mitä sitten tulee". Kun "mennään kotiin" -huudot yltyivät sniikattiin ulko-ovelle ehtoollishälinän turvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, ihana! Toinen on ollut siellä ihan messissä!

      Poista
  2. :'D pakko oli nauraa taas ääneen! Teidän neiti vissiin meinasi, että nyt menee liian tönköksi homma, kakkahuumori auttaa aina! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, niin taisi meinata! :D Kakkahuumori toimii!

      Poista
  3. Meillä on vähän toisenlainen meininki, kun pakanalapsi käy hoidon kanssa SRK:n kerhossa (ei ole oikein muuta viikottaista kokkaripaikkaa heillä) ja laukoo kotona sitten niitä kerhorukouksiaan.
    "Ylöt kohti taivatta, alat kohti tyläntä, lishtinmelkki jeetukken, shiunaa meishtä jokaishen. Aamen" asiaankuuluvin käsimerkein on jokailtaista meininkiä. Voisko ton kolmeveen ilmoittaa jo johonkin saatananpalvontaremmiin tai etes prätkäjengiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oii, ihana toinen! Ihan omaksunut jutut! :D

      Poista
  4. Musta sä puhut uskosta liian negatiivisesti. Ei kaikki lukijasi noin aattele, että pappi puhuu satuja ja joulukertomukset on vain keksittyjä. Olisi siis kiva jos osottaisit tekstissäs vähän sentään kunnioitusta uskoa kohtaan.

    VastaaPoista

Hae

 

 

Ruokablogien kärki