Tietoa mainostajalle ›

Anonyymit ääneen lukijoiden uhrit

11.4.2016

Mies . Lukeeko vaimosi sinullekin väkisin Mamma rimpuilee -blogia? Makaatko iltaisin sängylläsi ja leikit nukkuvaa, ettei vaimosi huomaisi s...

Mies. Lukeeko vaimosi sinullekin väkisin Mamma rimpuilee -blogia? Makaatko iltaisin sängylläsi ja leikit nukkuvaa, ettei vaimosi huomaisi sinun olevan hereillä ja alkaisi taas lukea "yhtä sairaan hauskaa bloggausta"?

Saatat olla ääneen lukijan uhri.

Tutkimuksien mukaan noin 24 prosenttia suomalaisista Mamma rimpuilee -blogia lukevien naisten miehistä kärsii vaimonsa ääneen lukijan oireyhtymästä. Sairauden tunnusomaisia merkkejä ovat nimensä mukaan blogipostausten ääneen lukeminen, pakkoluetuttaminen, sekä lievimmillään miehensä jatkuva altistaminen pakko-oireiselle hymähtelylle sekä naurun hirnahduksille.

– Kaikki alkoi siitä, kun kerran vahingossa menin kysymään vaimoltani, mille se nauroi. Siitä se sitten alkoi: ääneen lukeminen. Aika pian seurasi pakkoluetuttaminen ja tällä tiellä ollaan, eikä loppua näy, kertoo eräs anonyyminä pysyttelevä oululaisaviomies.

Erityisen vaikeaksi asian tekee sairauden arkaluontoisuus. Monet miehet ovat kertoneet kiusallisista sosiaalisista tilanteista, joissa työpaikan naiset ovat puhuneet "hauskasta blogijutusta", minkä mieskin on tunnistanut. – Silloin tekisi mieli ottaa osaa keskusteluun, mutta sitä pelkää leimautuvansa.

Pahimmillaan puolison sairaus voi sairastuttaa myös aviomiehen. Miesten oireyhtymää kutsutaan sivusta rimpuiluksi. Siinä puolisonsa sairastuttama mies ei pysty enää olemaan erossa blogista ja alkaa vastentahtoisesti itse googlettamaan päivittäistä blogiannostaan.


Joillakin miehillä sairaus on edennyt terminaalivaiheeksi kutsuttuun tilaan, jossa mies käy jo omaehtoisesti lukemassa blogia. Tällöin voidaan puhua vakavasta riippuvuudesta, eikä sairaudelle ole siinä vaiheessa enää eheyttävää hoitoa. Ainoa tie on hyväksyä tila ja oppia elämään sen kanssa.

Uuden aatesuunnan edustajat taas ovat esittäneet sairausluokituksen poistoa sivusta rimpuilun ja jopa miesten avoimen Mamma rimpuilee -blogin lukemisen osalta kokonaan.

Mielestämme miesten (Mamma rimpuilee -blogin) lukemisessa ei ole mitään pahaa tai hävettävää. Olemme kasvava joukko ja toivomme, että eräänä päivänä voisimme jokainen ylpeästi ja häpeilemättä kertoa olevamme Mamma rimpuilee -blogin lukijoita, Sivusta Rimpuilijat Ry:n puheenjohtaja Kari Alametsä julistaa.

Vaikka useat miehet lukevat Mamma rimpuilee -blogia, eivät he silti ole uskaltaneet tykätä blogin Facebook-sivuista, saati jakaa sivuston tekstejä julkisesti sosiaalisessa mediassa. – No en todellakaan! En minä nyt sosiaalista itsemurhaa sentään halua tehdä! puhahtaa pitkäaikainen mieslukija ja sulkee avoinna olevan Mamma rimpuilee -sivun incognito-välilehdeltään.

Sivusta Rimpuilijat Ry:n puheenjohtaja Kari Alametsän mielestä moinen häpeily kuitenkin kuuluu 50-luvulle, eikä korreloi modernin mieskäsityksen kanssa.

Kari Alametsällä onkin sivusta rimpuilijoille yksi viesti: Astukaa esiin ja olkaa oman elämänne rimpuilijoita! Mitä me tahdomme? – Lukea Mamma rimpuilee -blogia! Milloin me tahdomme? – Nyt! 

You Might Also Like

6 kommenttia

  1. Hahahaha! Luin tämänkin postauksen ääneen miehelleni ja hän naurun lomasta sai kerrottua tunnistavansa kaikki oireet! Ihan mahtava postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! Te ootte tosi syvällä jo tossa – nyt varovasti! :D

      Poista
  2. Oireyhtymästä on myös muuntautunut alalaji, kavereille lukija, jota ilmenee parisuhteettomissa talouksissa. Oireisiin liittyy myös pakottava tarve jakaa lukemaansa Facebookissa ja pahimmassa tapauksessa saattaa jopa pakottaa lukijan tulostamaan "mamman mietelauseita" työpaikan seinälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahaha, kuolen! Tämä pitänee kirjata sairausluokituksiin!

      Poista
  3. Meillä miehen on pelastanut vain se, että näitä on mahdoton kääntää ranskaksi - se joutuu siis vain kuuntelemaan hihittelyä.

    VastaaPoista
  4. Niin, mut entäs me ääneen lukemiseen addiktoituneet? Kuka meitä muistaa? Ite oon yrittänyt rimpuilla (heh) eroon tavasta, kauheita vierotusoireita, mutta pari viikkoa pysyin kovana. Sitten tuli tää juttu ja repsahdin. Ei vaan enää pystynyt, oli pakko lukea ääneen. Mieletön hyvän olon tunne hetken aikaa, mutta jeesus mikä morkkis taas iski. Oon ihan alamaissa just nyt, tästä ei ikinä tuu mitään. En vaan pysty, en mitenkään.

    Pitäis varmaan perustaa joku tukiryhmä, en mä pysty tähän yksin. Kauhee tunne kun ajattelen, mitä tää tekee mun miehelle. Mut kaikki unohtuu sillä hetkellä kun kuulen itseni sanovan "hei kuunteles tätä...". Emmä tiedä, osaaks joku neuvoo?

    Emma / Harkittuja herkkuja

    VastaaPoista

Hae

 

 

Ruokablogien kärki