Tietoa mainostajalle ›

Gaalapöhinät

25.4.2016

"ÄITIIIIIIIIIIIIIIIIIII!" kuului jo kaukaa ennen kuin ehdin nähdä yhtään tuttua naamaa. Kirkas ja mahdottoman onnellinen ääni kant...

"ÄITIIIIIIIIIIIIIIIIIII!" kuului jo kaukaa ennen kuin ehdin nähdä yhtään tuttua naamaa. Kirkas ja mahdottoman onnellinen ääni kantautui ihmisvilinän läpi. Metrin mittainen kiharatukkainen älyttömän iloinen pätkä juoksee luo "moi äitiä" toistuvasti hihkuen. Sitä oltiin vähän odotettu yhtä äitiä kotiin, vaikka ei kuulemma ollut yhtään ikävä. Ihana.

Parin päivän Helsinki-reissu gaalailemassa ja muutenvaanhengaamassa teki hyvää. Kamalan äkkiä vaan meni. Läppäriäkin kannoin aika monta tuntia mukanani sillä ajatuksella, että istun jossain ihkussa kahvilassa ja kirjoitan äärettömän diippejä juttuja samalla kun hörpin eteerisesti liian kallista lattea. Mutta kertaakaan en lopulta avannut koko konetta.

Lisäksi se äärettömän diipit jutut olisi ollut muutenkin vain itseni huijaamista. Jostain kakasta minä kuitenkin täällä yleensä kirjoitan.

Emmi Nuorgam, Nakit ja MUTSI, Lähiömutsi ja Valeäiti, sekä ihana ystäväni, joka laittoi mun ja Valeäidin hiukset!

No mutta. Juhlissa oli hauskaa, seura oli timanttista – kuten me coolit kidsit sanotaan – ja juoma meni vähän (hah) päähän. Ruokaakin yritin panna päähän, tai niinku suuhun, mutta se oli sellaista molekyyliapetta, ettei siitä oikein täyteen tullut, vaikka oikein hyvää olikin. Joten syytän siis sitä siitä humalasta, ymmärrättehän. Enkä suinkaan vaikka sellaista seikkaa, että olimme puolet ajasta jonottamassa niitä erittäinkin herkullisia drinkkejä siellä jollakin promokojulla.

Jaaa niin siinä sitten kävikin, että yks sun toinenkin bloggaaja, joka kyllä tavallisesti huomaa kuvata kaiken ihan päivän lounaastaan kukkaruukkuun (minä), ei sitten sattumoisin onnistunut tallentamaan yhtään kuvaa itse tapahtumasta. Ainakaan kovin käyttistä. Tänään just yks nimeltämainitsematon uuskaupunkilaisbloggaaja huuteli, että oisko kellään mitään kuvia. Ja jos muuten on, niin minäkin ottaisin kiitos jokusen.

Heikoista kuvista huolimatta mun on pakko esitellä teille viehkeä Excuse my BonBon -mekkoni* ja etenkin oma Ninja Sarasalo -hetkeni, sillä mehän olemme täysin kuin kaksi marjaa.


Noin. Poseeraus meni nappiin ihan 5/5.

Ja kun ette kuitenkaan saanut tuosta mitään selkoa, niin täällä on se mekko ja poseeraus kunnolla. Että eikö olekin ihan sama!

Odottelen tässä suurella jännityksellä saatiinko meistä yhtään kunnollista kuvaa edes sen juhliin palkatun kuvaajan ikuistamana, vai ollaanko me yhtä sumuisina (niinku kunnon sekä kuvan puolesta) myös niissä.

Mutta hauskaa oli! Ja kohta nähdään samoja hahmoja uudelleen Pingissä! Hurraa!

*saatu tuote

You Might Also Like

0 kommenttia

Hae

 

 

Ruokablogien kärki