Tietoa mainostajalle ›

Hälytys! Se kamala perhe tulee taas!

14.7.2016

Se on kyllä aina niin miellyttävää saada Satamon perhe jonnekin vierailulle. Varsinkin, jos paikassa on jotain herkkää, herkästi rikk...


Se on kyllä aina niin miellyttävää saada Satamon perhe jonnekin vierailulle. Varsinkin, jos paikassa on jotain herkkää, herkästi rikkoutuvaa, tai muuten vaan sellaisia "museojalkoja" vaativia paikkoja.

Mutta ei mennä siihen vielä.

Kaikkihan tietävät, että minä olen Turun kuningatar. Näin vaatimattomasti minut joku (minä) tittelöi, enkä minä nyt pahitteeksi siitä pannut. Onkin ollut aina jotenkin sellainen kuninkaallinen olo.

Mutta Turku on saanut myös uuden hallitsijan! Mukavaa, sillä täällä ylhäisyydessäni olikin vähän yksinäistä.

Saanko esitellä, poikani Burger King:


Kun kerroin lapsille, että lähdemme joka kesäiselle retkellemme Turun linnaan, esikoinen tiesi heti, mitä hän pukisi päälleen: Vaaleanpunaisen tutun, sekä pahvisen Burger King -kruununsa.

Ei muuta.

Sain kuitenkin suostuteltua lapselle farkut ja t-paidan, mutta kruunusta ei enää voinut tinkiä. Ymmärtäähän sen. Mistä ne muuten olisivat voineet tunnistaa kuninkaansa?

Noh, tilukset tuli tsekattua ja valtakunnassa kaikki hyvin.

Paitsi, että ei ihan. Yhtäkkiä linnan paksuseinäisen kulman takaa lipui sellainen vakavakatseinen huivitettu keskiajan nainen. Vähän kuin se Game of Thoresin shame-hahmo, jos tiedätte mitä tarkoitan.


Olin juuri kehottanut lapsia kulkemaan pikkuisen nätimmin, ei juosten, sillä meillä ei ole kiire mihinkään ja varovasti ja ja ja, kun keskiaikahahmo kertoi juoksemisen saattavan aiheuttaa hälytyksen linnassa.

"Noniin, lapset, kuulitteko. Ei saa juosta enää yhtään, voi tulla hälytys."

Eiku ihan oikeesti, se ei ollut mikään pelottelu.

"Näin juuri vartijan juoksevan täysillä tänne", sanoi keskiaikainen nainen.

Olimme aiheuttaneet kolikkohuoneessa hälytyksen. Maan töminä aktivoi sen. Vitriinit reagoivat, sillä esikoinen juoksi niin onnellisena vitriinistä vitriinille kiiltävien kolikoiden lumossa. Ihme harakka sekin.

Emme kuitenkaan joutuneet pidätetyksi tai mitään. Ei ollut ensimmäinen kerta, sanoivat. Tosin vankityrmässä ja jalkapuussa kävimme – ihan varmuuden vuoksi.

Mutta kuten sanottua, on aina mukava saada yksi meidän perhe vierailulle. Seuraavaksi voimmekin ehkä käydä sytyttämässä tuon ainoan Turun palosta (1827) jääneen alueen, Käsityöläismuseon, tuleen.



Tuliaiskaupasta ostimme kaikkein kiiltävimmän kruunun. Ihanan mukavan ja pehmeän. Vain kuopukselle tosin kelpasi sellainen. Olisin ostanut molemmille, mutta esikoisen mielestä Burger Kingin pahvinen on aivan hyvä edelleen.

Joku roti nyt, äiti.

Lue myös vierailustamme Kasvitieteelliseen puutarhaan, sekä siitä, kuinka voit varmistua, onko kotisi lapsenkestävä!

You Might Also Like

6 kommenttia

  1. Burger Kingistä tuli oitis mieleen Welcome to Sweden -sarjan jakso, jossa jenkkimies ihmettelee ruotsalaiselle tyttöystävälleen:"So your father's name is Burger??!!" ja nainen:"It is Birger!" Ruotsissa ei kyllä vissiin koskaan ollut kunkkua nimeltä Burger...eiku Birger, Birger-nimiset pääsi vain jaarliksi. No, mutta asia on nyt korjattu Suomen Turussa. Kauan eläköön Burger King!

    VastaaPoista
  2. Siis miten iso teidän esikoinen jo on! :O Pitkine jalkoineen muinamiehinä farkuissa. Vissiin aika on kulunut sillä aikaa, kun itse olen ollut kuplassa vaihtamassa vaippoja noin vuoden. Huh huh.

    -Nuunu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No äläpä! Tommone hujoppi se on, vaikka vasta kolme (vielä)!

      Poista

Hae

 

 

Ruokablogien kärki