Tietoa mainostajalle ›

Kaupallinen yhteistyö.  Viking Line ja Suomen Blogimedia . Ruotsinlaivoissa on jotain, mikä saa nostalgian tunteen pulppuilemaan ai...

Kaupallinen yhteistyö. Viking Line ja Suomen Blogimedia.

Ruotsinlaivoissa on jotain, mikä saa nostalgian tunteen pulppuilemaan aina minussa. Kun olin lapsi, kävimme vanhempieni kanssa useasti vuodessa laivalla, joskus jopa kerran kuussa! 90-luvun turkulaisena risteilyllä käyminen oli tapa viettää viikonloppua aivan kuten mökkeily toisille.

Mökkiä meillä ei koskaan ollut – asuttiin muutenkin tarpeeksi luonnon helmassa tuolloin –, mutta ne laivat oli. Siinä missä muiden perheet kokosivat polttopuita saunaa varten ja pelasivat korttia mökkituvissaan kynttilänvalossa, meidän perhe söi kokonaisia katkarapuja laivan buffassa ja kuunteli tanssiorkesteria laivan tanssiravintolassa. 

Minä liu'uin laivan keskiporraskaiteita alas uudestaan ja uudestaan (en yllytä kokeilemaan, mutta kokeilkaa, se on hauskaa, joskin vähän sähköistä) ja juoksin vaaleanpunaisten ovien koristamia laivakäytäviä pitkin. Suunnittelin etukäteen ja merkkasin kynällä, mitä ostaisin laivan tax-freesta. Sitten käperryin valkoisiin lakanoihin ananaskarkkieni kanssa.

Ei siis ihme, että jossain kohtaa varhaista aikuisuuttani löysin itseni myös töistä laivalta. "Bästa passagerare, välkomna ombord" raikui nyt päivittäin ja valkoisissa lakanoissa sai nukkua ihan vallan kymmenen päivää tai parikin viikkoa putkeen. Noh, sitten löytyi rakkaus ja kaipuu maihin sai lopettamaan laivatyöt. 


Vaikka aika proksi laivamatkustajaksi itseni luenkin, sain silti huomata viime sunnuntaina olleeni hieman vajaavainen laivakäyttäjä. 

Vuosia on tullut risteiltyä, mutta vähän samaa toistaen. Iästä ja seurueesta riippuen toki risteilyjen ohjelma on ollut eri: lasten kanssa lasten ehdoilla, pelkkien aikuisten kanssa aikuisten, mutta paljon on jäänyt kokematta, koska en ole vain tajunnut ottaa iloa irti kaikesta tarjonnasta.


Meidän sunnuntain ohjelma alkoi kunnon aamupalalla Amorellan Food Gardenissa. Se on hyvä tapa aloittaa risteily, kun aamulla kotoa lähtiessä ei tarvitse kuin rimpuilla jengille vaatteet päälle ja raahautua laivaan.

Aamupalan jälkeen alkoi lapsille tarkoitettu ohjelma laivan tanssiravintolassa, missä taikurit, Simosaurus ja tietysti meidän lasten kestosuosikki Ville Viking viihdyttivät täpinöivää metrisakkia.

Kun pahimmat innostuksesta kummunneet ensihöyryt oltiin päästelty ulos, osa seurueesta lähti pallomeren ja välipalan kautta polskimaan.

Kylpijäjoukko antoi erityistä kiitosta saunaosaston lapsiystävällisyydestä. Alkuun mietitytti miten noin pienten lasten kanssa mahtaa mennä, kun muutenkin semisti sekopäisen minijengin päästää vielä veden äärelle, mutta turvalliseksi tehty, tarpeeksi matalavesiset pore- ja lastenaltaat saivat täydet kymmenen pistettä porukalta.

Sillä aikaa kun osa porukasta oli uimassa, me heilahdimme ostoksille ja kävimme moikkaamassa kuopuksen kanssa joulupukkia leikkipaikalla. Kuopus kävi myös ottamassa tuttuun tapaansa tanssilattian haltuun livepumpun säestämänä – kerrankin kun isommat ei ollut viemässä tilaa hänen korkeutensa moovsseilta – ja me pidimme kahvitauon kuopuksen juostessa ympyrää tyhjällä tanssilattialla.



Kun koko aamun ja aamupäivän on viettänyt tehokkaasti kaikista leikkihetkistä ja pallomeristä riemuiten, iltapäivästä alkaa itse kunkin silmä lurpsua. Ja nyt seuraa vitosen vinkki kaikille aikuisille: Laivoilla on spa. Joo joo, olen itsekin tiennyt tämän, mutta jostain syystä en ole koskaan hyödyntänyt sen palveluja. 

Voi luoja paratkoon, mikä onni oli päästä edes puoleksi tunniksi pois hälystä rentoutumaan. Pienet tirsat siinä seesteisen hoidon yhteydessä ja olin täysin uusi ihminen sen jälkeen. Päässä ei enää surissut ja jaksoi taas juosta loppuillan lasten perässä. 

Muu seurue vietti saman puolituntisen rauhoittuen meidän hytissä, jossa porukan nuorin otti samalla päikkärit.

Kannattaa harkita vuorotellen spa-hoitoon menoa vanhempien kesken. Saa kummasti akut ladattua. 


Neljän pienen lapsen kanssa olimme varautuneet henkisesti päivällisen olevan ihan oma shownsa. Lähinnä, että ehdimmekö itse syömään mitään, vai meneekö pelkäksi lasten kaitsemiseksi koko ruokailu.

Olikin erittäin iloinen yllätys, kun Taikaravintolaksi nimetyssä jouluisessa seisovassa pöydässä lapset tapittivat kuin tatit niinkin yksinkertaisen, mutta nerokkaan keksinnön, kuin taikureiden ansiosta!

Kaksi taikuria viihdyttivät lapsia pöydissä, eikä kolikon löytyminen korvasta ole koskaan ilahduttanut tätä äitiä niin paljon kuin silloin. Taikurit kiertelivät pöydissä ohimennen hassuttelemassa ja lasten huomio kiinnittyi sopivasti ylimääräisen kikkailun sijaan odottamaan, koska taikuri taas piipahtaisi. Ruoka upposi toimintarikkaan päivän jälkeen reippaasti, mutta tällä kertaa pöydässä maltettiin istua rauhassa ja syödä ihan ajan kanssa.

Aivan pientä kriisiä aiheutti hetkeksi kuopuksemme, joka halusi ensin pinkin ilmapallokoiran saamansa oranssin sijaan, sitten harmistui puudelin väärälaisesta hännästä, mutta lopulta neuvotteli taikurilta itselleen vielä violetin ja ns. oikeahäntäisen puudelin. 

Viihdyimme poikkeuksellisesti niin hyvin, että olimme viimeisiä poistuneita. Ennennäkemätöntä! Taikurit ruokaravintolassa 6/5!


Sunnuntain Ville Viking -risteilyillä ei lastenohjelmasta ole puutetta noin yleensäkään. On kasvomaalausta, limboa, elokuvahetkeä leffateatterissa tai piirustuskilpailua joka tunnille. Sieltä vaan valkkaamaan omiin aikatauluihin sopivaa ohjelmaa. Mehän tietysti myös bingosimme, koska mitä on laivaristeily ilman bingoa, kysynpähän vaan!

Lapsille voi ostaa myös risteilylle myös rannekkeen, jolla saa jäätelöpuikon, yllätyslahjan sekä oman Ville Viking -mukin, jota saa täyttää rajattomasti laivan ravintoloissa! Niin, ja tietysti lapsille fiiliksen, että nyt ollaan jonkun jännän äärellä. 

Meillä ainakin lapset innostuvat mistä tahansa rannekkeesta, koska yleensä se tarkoittaa jotain riemukasta. Jopa sairaalaranneke on ollut lasten mielestä hauska. Niinpä, lapset...

Vihdoin arvolleni sopiva tuoli.

Mies matkusti lasten kanssa kolme viikkoa sitten Viking Gracella ja nyt oltiin isommalla porukalla Amorellalla. Tällaisena loska-aikana ei yhtään hassumpi vaihtoehto viikonlopun vietolle. Ei tarvitse keksiä erikseen ohjelmaa, riisua ja pukea edestakaisin toppa- ja kuravaatteita, ja aina kun levätyttää, voi ottaa pienen aikalisän hytissä. 

Tai sitten meistä on tulossa vanhempani ja tästä tulee meidän mökki. Toisaalta, 90-luku on taas muodissa, joten miksei!

Vaikka ikäni olen siellä laivoilla hengannut, on niissä aina jotain hassua glamröösiä. Lähdön kuulutukset, hyttiin asettautuminen. Katkarapuleipä ja tölkkikola. Tax-freen karkit ja parfymeria, bingo ja ne valkoiset lakanat. Ja nyt uutena ahaana saunaosasto ja spa-hoidot. 

Ja mikä parasta: Lapset rakastavat.

(Ja äiti.)


Lue myös:

Usein jutellessani lapsettomien ystävieni kanssa, jotka harkitsevat perheen perustamista, keskustelussa nousee aina samat pohdinnat esille. ...

Usein jutellessani lapsettomien ystävieni kanssa, jotka harkitsevat perheen perustamista, keskustelussa nousee aina samat pohdinnat esille. Täysin samanlaisia huolia ja kysymyksiä, joita itsekin pohdin samassa elämäntilanteessa. Milloin on oikea aika? Menettääkö kaiken vapauden? Voiko enää tehdä mitään? Pitääkö ura olla jo luotuna valmiiksi? Jaksanko, pystynkö?

Väestöliiton Perhebarometrin vasta teettämän kyselyn mukaan lastenhankintaan liittyy paljon myös kielteisiä mielikuvia. Itsenäisyys menetetään täysin ja kohta elämä on pelkkää ankeaa valvomista, ärtyisyyttä ja lasten kuskaamista harrastuksiin.


Ennen omia lapsia tuskailin aina sukulaisteni lapsia hoitaessa, miten ihmeessä voisin koskaan hankkia omia, jos muiden lasten lyhyenkin hoitamisen jälkeen olen aivan puhki. Miten ikinä jaksaisin yövalvomisia, arvokkaan riippumattomuuteni menetystä, vaipanvaihtoja ja sellaista yleistä hässäkkää, mitä väistämättä syntyy, kun lapsia on talossa.

Aivan kuten Perhebarometrin haastatteluun vastanneiden kanssa ilmeni, minäkin odotin oikeaa hetkeä. Pohdin työkuvioita ja yritin paikantaa suotuisinta elämäntilannetta. Tehdessämme päätöksen lapsen yrittämisestä, ajattelin pedin olevan nyt valmiiksi pedattu. Kaikki on valmista, nyt on se hetki.

Vaan tiedättekö mitä?

Elämä ei ole, eikä sen tarvitse olla mietitty ennen perheen perustamista.

Tämä on sellainen ahaa-elämys ollut itselleni – näin jälkikäteen tietysti –, minkä toivoisin kaikkien lasta harkitsevien tietävän. Lapsen saannin jälkeen väistämättä asiat muuttuvat, paljonkin, mutta mikään sinetti se ei ole millekään. Kaiken ei tarvitse olla loppuelämää varten valmiina, vaikka vanhemmaksi tulisikin.

Tietynlainen valmius toki kannattaa olla lasten hoitamiseen ja perheellisenä pärjäämiseen, mutta koko elämä ei tarvitse olla käsikirjoitettu. Tiedän kymmeniä ihmisiä, jotka ovat vaihtaneet alaa, perustaneet yrityksen, saaneet uskomattoman ylennyksen ja alkaneet luoda uraa vasta lasten saamisen jälkeen. Rakentavat taloja, muuttavat maailmalle, löytävät lempiharrastuksensa, matkustelevat ja jotkut löytävät kuulkaa elämänsä rakkaudenkin vasta vanhemmaksi tultuaan!

Minä olen alkanut tehdä itselleni oikeasti rakkaita asioita vasta äidiksi tulemiseni jälkeen. Tätä blogiakaan ei olisi koskaan syntynyt, ellei ensin olisi syntynyt jotain muuta. Vauvaa.

Sama töiden kohdalla. Ennen tein töitä saadakseni vain rahaa siihen ns. oikeaan elämiseen. Nyt teen töitä, koska se on osa minun elämääni ja nautin siitä. Ei ole erikseen työelämää ja toista, jotain parempaa elämää – on vain elämää, jossa työ on mieluisa osa sitä. Se, minkä luulin olevan nyt valmiiksi pedattu oli vasta alkua tälle kaikelle.

Totta kai vanhemmuus sitoo ja muuttaa elämää. Enää ei voi mennä aivan miten haluaa ja yhtäkkiä omalla vastuulla on muitakin kuin itsensä. Silti asiat järjestyvät, ja harvoin perheellisyys on este lopulta millekään.

Ja mitä siihen aikaisemmin mainittuun lasten aiheuttamaan hässäkkään tulee: kaikkeen tottuu. Ihan oikeasti. Omiensa aiheuttamaan varsinkin.

Että mikäli nyt olet lapseton, joka ärsyyntyy ylitsepääsemättömästi riehuvista lapsista, itkevistä lapsista, sotkevista lapsista, huonoista yöunista ja eritteistä, en voi sanoa, ettet vanhempana enää ärsyyntyisi – sellaista ihmettä on turha odotella –, mutta totut kyllä. Alat sietää. Ei vanhemmatkaan varsinaisesti kauheasti nauti moisista jutuista, mutta ei ne niin kamalia asioita ole, kuin miltä ne ehkä ennakkoon tuntui.

Lapsia ei missään nimessä tarvitse kaikkien haluta tai hankkia, enkä yritä yllyttää ketään tekemään mitään, jollei se omalta tunnu. En myöskään väitä, että vasta lapsen saatuaan on jotenkin kokonaisempi, viisaampi tai yhtään mitään siihen viittaavaa. Ei, en ollenkaan.

Haluan vain tarjota niiden kauhumielikuvien ja pelkojen vaihtoehdoksi tämän, oman kokemukseni, jossa ovet ovat vasta alkaneet avautua lasten saamisen jälkeen.

Se ei ole loppu millekään.

Elämä on kivaa lasten saamisen jälkeenkin.

Ja tämän kerron aina myös ystävilleni.

6 kommenttia

Joulu on kohta jo ovella, mutta oletko saavuttanut vielä kunnon joulustressiä? Mikään ei tuo joulutunnelmaa niin kuin panikoiva, ärtynyt ...

Joulu on kohta jo ovella, mutta oletko saavuttanut vielä kunnon joulustressiä?

Mikään ei tuo joulutunnelmaa niin kuin panikoiva, ärtynyt ja hampaitaan öisin narskutteleva läheinen, joten näillä viidellä (5) yksinkertaisella askeleella sinäkin saavutat joulustressin alta aikayksikön!

Älä ota tätä ikimuistettavaa kokemusta pois perheeltäsi, vaan tartu jo nyt toimeen!


1. Liian korkeat odotukset

Kaikki lähtee rimasta. Se pitää asettaa korkealle. Ei ole joulu eikä mikään, ilman liian korkeita odotuksia ja siitä koituvaa syvää pettymystä niin itseensä kuin läheisiinsäkin.

2. Joulusiivous – joka paikkaan

Kaikki paikat pitää olla siivottuna. Martat sanovat, että siivoaminen niihin tiloihin, joissa aikoo juhlapyhänsä viettää, riittää, mutta mitä nekin mistään mitään tietävät. Koskaan ei voi tietää, jos joulu sittenkin tulee vietettyä kuiva-ainekaapissa tai lakanalaatikossa. Joten hop, hop, siivoamaan lattiasta kattoon kaikki kellaria myöten!

3. Jouluruoat tulee tehdä itse

Alusta asti. Kaikki. Se perunalaatikko nyt vaan on imellettävä itse. Kalat on kraavattava itse. Äläkä vain kuvittele ostavasi mitään piparkakkutaikinaa pakasteena. Mitä Jeesuskin sanoisi, jos tietäisi sinun fuskaavan tässä kohtaa?

4. Lahjat. Kaikille.

Vain itsekäs ja laiska ei ota huomioon kaikkia kanssaihmisiään. Väittikö joku, ettei halua tai tarvitse mitään joululahjoja? Valhetta. Kyllä kuusen alla on jotain rapisuteltavaa oltava jokaiselta jokaiselle. Tässäkään emme oikaise: Itse tehty lahja, paras lahja. Mikäli kuitenkin aiot olla tässä vapaamatkustaja, pidä huoli, että ostamasi lahja on tuotettu vastuullisesti, luomuna, paikallisesti, kierrätysmateriaaleista ja vegaanisesti.

Mutta älä ota mitään stressiä. Tämän päivän kuluttajana mikään ei ole helpompaa, kuin kaikkien eettisten vaatimusten täyttäminen.

5.  Itse tehdyt joulukortit

Siitä huolimatta, että jengi heittää joulukortit roskiin viimeistään loppiaisena, ne pitää lähettää kaikille. Eikä vain lähettää – eihän me mitään barbaareja olla –, ne tulee itse askarrella – ja koko perheen voimin. Aivan turha kolmevuotiaan yrittää väittää, ettei osaa muka vielä leikellä 3D-kortteja. Silloin, kun minä olin nuori, tehtiin jumalauta saksetkin itse!

No niin! Oikein rauhaisaa ja rentouttavaa joulunaikaa itse kullekin!


Lue myös:
24 askelta joulukuusen hankintaan
Joulupuu on paskannettu

4 kommenttia

Muutama viikko sitten kaveri kysyi, haluaisinko jonkin vaatteen, jonka hän voisi tehdä koulussa minulle. Hän opiskelee ompelijaksi ja tarvit...

Muutama viikko sitten kaveri kysyi, haluaisinko jonkin vaatteen, jonka hän voisi tehdä koulussa minulle. Hän opiskelee ompelijaksi ja tarvitsisi jonkun, jolle tehdä mittatilauksena vaatteen.

Koska olen mekkomuijia, ehdotin heti mekkoa. Ensimmäisenä mietin monikäyttöistä polvipituista, mutta haaveilin myös pitkähihaisesta täyspitkästä mekosta. Niitä kun niin kovin harvoin löytyy hihallisena.

Ja hihallinen se olisi oltava, koska en missään tilanteessa tunne oloani mukavaksi käsivarret paljaana. Tuntuikin hurmaavalta ajatukselta, että saisin iltapuvuksi kelpaavan mekon hihallisena, ja vielä mittojeni mukaan tehtynä!


Samassa eteen tuli tilanne, että reilun viikon päästä on gaala, jossa pitäisi olla pitkä mekko, enkä todellakaan ollut ehtinyt miettiä vielä pukeutumistani. Varovasti huikkasin ystävälleni, että JOS vaan mahdollista, olisi upeaa, jos mekko valmistuisi jo gaalaan, "mutta älä ota mitään stressiä".

No, arvanette, että ehkä saatoin aiheuttaa hieman stressiä.

Sen lisäksi, että ystäväni on tarmokas ja nopea, hänen koulunsa sijaitsee aivan meidän työpaikan vieressä, mikä helpotti mekon valmistumista päästessäni lyhyelläkin varoitusajalla sovittamaan pukua. Joinakin päivinä muutamaan otteeseenkin.

Ja niin siinä sitten kävi, että pari päivää myöhemmin sain viestin, että puku on käsinompeluja vaille valmis.


Kangasvalinta ja mekon mallin miettiminen oli minun vastuullani. Kankaaksi valikoitui 100-prosenttinen villa, jossa on pieniä, aika huomaamattomia raitoja. Värinä tietenkin musta (onko muita värejä?), vaikka ihan hetken meinasin harkita vallan jopa tummansinistä.

Malli muuttui matkan varrella lennosta. Tai tarkemmin, muutamat yksityiskohdat muuttuivat lennosta. Tiesin heti, että kaula-aukko tulee tuollaiseksi kuin se on, mutta selkäidea syntyi sovitushetkellä.

Myös takaosan halkio keksittiin, kun sovitusvaiheessa nupineulat pitivät vain selästä kiinni mekkoa ja huomasin, kun jalkani vilahti takaa. Päätettiin siinä, että tuohan on hauska yksityiskohta muuten aika hillityssä mekossa.


Nyt kun gaala on juhlittu ja minun hätäinen tarpeeni hoideltu, korjaamme paria pientä juttua vielä mekossa. Rintamusosa (onhan se sana?) oli mennyt ihan pikkuisen liian tiukaksi – tai mun tissit oli kasvanut sitten sovituksen – ja sitä hieman fiksaillaan sopivammaksi.

Siitä huolimatta minusta aika kova suoritus ja vielä tuossa ajassa! Varsinkin, kun tämä oli tyypin ensimmäinen iltapuku!

Pukuni tekijän, Monan, löydätte Instagramista @monakotona ja @monaompelee!

2 kommenttia

Iloista joulun aikaa! Tänä vuonna kalenterin luukut saa avata kaikki kerralla! Turkuhan on tituleerannut itse itsensä joulukaupungiksi – a...

Iloista joulun aikaa! Tänä vuonna kalenterin luukut saa avata kaikki kerralla!

Turkuhan on tituleerannut itse itsensä joulukaupungiksi – aivan kuten minäkin Turun Kuningattareksi (meillä on täällä sellainen taipumus) – joten tässä olisi nyt minun joulukaupunkini 24 tärppiä! Tekemistä, nähtävää, ostettavaa ja tietysti syötävää!



1. Turku Design Now! -joulumyyjäiset 

Design-myyjäiset 8.-10.12.2017 jo kymmenettä kertaa! Paikalla parikymmentä eri paikallista tai kotimaista design-yrittäjää!

2. Kahvit ja herkulliset leivokset Gaggui-kahvilassa

Turun legendaarinen kahvila lähellä rautatieasemaa. Nuorehkosta iästään huolimatta paikka, jossa jokainen täällä vieraillut on käynyt. Ja jollei ole, syytä olisi! Viihdyn!


3. Portsan joulukalenteri

Portsassa, eli Port Arthurin kaupunginosassa asukkaat tekevät pihoistaan ja ikkunoistaan elävän joulukalenterin! Joka päivä joulukuun ajan yksi luukku aukeaa jossain päin Portsaa. Katso kaikki paikat täältä! Ah, tää on niin liikkis projekti!

4. Laivaston soittokunnan joulukonsertti Turun tuomiokirkossa

Joululaulut, best! 7.12.2017 kajahtaa. Tsekkaa myös muut joululauluiltamat Turussa täältä.

Ja hei, muista Lucian päivän kulkue!

5. Luostarinmäen Late night Shopping -joulumyynti-ilta

Minä rakastin pienenä Luostarinmäen käsityöläismuseota. Leikin aina pienenä olevani Luostarinmäen asukas joskus 1800-luvulla. Luostarinmäki on pieni pala vanhaa Turkua, joka säilyi ainoana yhtenäisenä puutaloalueena Turun palosta 1827.

Nyt 14.12.2017 yhtenä iltana museopuodit avautuvat ja on mahdollisuus piipahtaa sinetöimässä joulutervehdys lakalla vanhassa postissa tai ostella joulukahvit tunnelmallisesta puodista. Ja ne makeiset, älä unohda niitä.

Huomioi myös Luostarinmäen jouluseikkailu 9.-10.12.2017. Ja tapaninlaulajaiset!

6. Kakolanmäen joulukellari


Vanhassa Lääninvankilanjohtajan talossa lauantaisin ja sunnuntaisin (9.-10.12. ja 16.-17.12.) puurobaari. Myymälässä kaikenlaista käsintehtyä, Little Free Library, jossa kirjoja lainaksi tai lahjaksi, sekä joulusatutuokioita lapsille.


7. Taideakatemian joulumyyjäiset  

Täältä löysin viime vuonna parhaan joululahjan ikinä – itselleni, totta kai. Nytkin katselen sitä riemulla olohuoneemme paraatipaikalla. Kuvataideopiskelijoiden töitä tarjolla edullisesti 14.-17.12.2017. Ajattele, minunkin tuo satasen maksanut työ voi olla jonakin päivänä kuuluisan taitelijan työ! Muista: vain käteinen!

8. Satumainen Aurajoki

Valo- ja äänitaideteoksista koostuva kokonaisuus. Käy kävelyllä ja ihastele jo itsessään kaunista jokirantaa. Nyt teatterisillasta on rakennettu kuusilla, valoilla ja äänimaisemalla Taru sormusten herrasta -fantasiamaailma ja kirjastosillalla soi klassista musiikkia Turun filharmonisen orkesterin soittamina tallenteina.

9. Kaakaolle, brunssille tai lounaalle Tiirikkalaan tai Cafe Carreen 

Kortteli, jossa Tiirikkala ja Carre sijaitsevat, on muutenkin ihastuttava! Etenkin juuri jokirannan puoli. Jos pitäisi valita Turusta kaunein ja muutenkin antoisin keskustan korttelin pätkä, valitsisin tämän Linnankatu ykkösestä kirjastolle -pätkän!

Panini samassa korttelissa mainio ruokapaikka! Lastenkin kanssa!

10. Lounas tai illallinen Kuoressa

Tänne kannattaa poiketa lounaalle, jos rakastaa falafeleja. Illallisella kannattaa ottaa koko menu! Ihana, tunnelmallinen paikka!


11. Uuden Muotoilun Joulumarket

Logomossa järjestetään taas sunnuntaina 17.12.2017. vuosittaiset joulumarket. Erinomainen tapa tukea suomalaisia muotoilijoita ja yrittäjiä, sekä hommata joululahjat samalla! Käymme joka vuosi!

12. Avantouintia Villa Järvelässä

Hypätään ihan vähän sivuun Turun keskustasta ja mennään uimaan! Jos kaipaat happihyppelyä joulukiireistä ja idyllistä järvimaisemaa, mene välttömästi Villa Järvelään! Ja jollei kylmä houkuttele, voi mennä vain paljuun ja suloiseen rantasaunaan!



13.  Kahvit Cafe Artissa ja lounas Fontanassa

Niin ikään jokirannassa, kirjastonsillan kupeessa toimiva tunnelmallinen kahvila. Parhaat erikoiskahvit, sanotaan!

Fontana on klassikkopaikka Turussa. Fontanasta lounaan lisäksi myös brunssia ja illallakin saa glöginsä kanssa kivaa pikkupurtavaa!

14. Parkin kentän tekojäärata

Vaikka talvi on mitä on, keskustassa sijaitsevalle Parkin kentälle pääsee luistelemaan!

15. Tuorlan joulu

Tänne pääsemiseksi tarvitset jonkun muun kulkupelin, kuin jalat, koska tämäkään ei varsinaisesti ole Turussa, mutta tarpeeksi lähellä. Mutta mikäli perinteinen joulupöhinä kiinnostelee, tämä on sen arvoista! Aikamatka ihanaan maalaismaisemaan. Lounaat, kahvit, ostettavat puodista, kaikki. Unelmoin aina asuvani täällä!

16. Biodellyn kivijalkaputiikki

Tässä on nyt tietysti oma lehmä ojassa, mutta oikeasti, Biodellyn luonnonkosmetiikkaputiikki on kaunis ja sieltä saat joululahjoja! Tue turkulaista yrittäjää! Tue kivijalkamyymälöitä! Toki myös netistä saa ostettua näitä, mutta kannattaa piipahtaa myös putiikissa, jos liikut täällä päin. On aika lähellä Gaggui-kahvilaa!

Kuva: Turun kaupunki, Arto Takala.

17. Joulumarkkinat Vanha Suurtori

Joka vuosi vähintään kerran käydään täällä. Myynnissä kaikkea muikuista villasukkiin. Ihana tunnelma iltahämärällä!

18. Fabbes Cafe

Jos haluaa larpata Kööpenhaminaa, Fabbes Cafe on paikkasi! Siellä on aamiaishommia, lounashommia ja kaikenlaisia ihania hommia! Lähellä Turun tuomiokirkkoa, jossa kannattaa käydä joka tapauksessa, vaikkei juuri joulukonserttia olisikaan.

19. Turun Taidemuseo

Se vaan on niin ihana. Voi piipahtaa kesken joulukiireen. nauttia taiteesta. Ja hiljaisuudesta. Samoissa tiloissa myös sympaattinen Cafe Victor, jossa lounasta ja muuta herkkua. Jos ei ehdi taiteen parissa piipahtamaan, kannattaa juoda edes kahvit sievässä Cafe Victorissa.

20. Turun joulutori

Täältä kuulkaa villasukat, kalat, joulukukat ja kaikki. Älkääkä unohtako mennä glögille sinne ihanaan avotulella varustettuun mökkiin!

21. Eläinten joulu -näyttely Biologisessa museossa

Tämä on symppis aikamatka. Museo on pieni ja old school, mutta oikeasti tosi liikkis. Meidän lapset rakastavat!


22. Turun linna

En voi olla mainitsematta kotilinnaani. Täällä on niin Tonttu-ukon kierrokset, kuin joulupöytäopastuksetkin. Turun linna ei perusteluja kaipaa.

23. Forum-korttelin hyveet!

Minulla on sinulle suunnitelma: Mene Forum-kortteliin. Vie lapset tekemään legohommia Kokooseen ja käy PUF Design Marketissa ostamassa itsellesi jotain, olet niin ansainnut sen. Punaisesta Norsusta jotain lapsille – olivatpa ne ansainneet ne tai ei, mutta siellä on niin ihania vaatteita ja hattuja ja kaikkea.

Sitten, ennen kuin haet lapset Kokoosta, menet rauhassa kahville ja tuoreelle leivonnaiselle Leipomo Gryniin. Käyt vielä ruokaostoksilla erinomaisessa Vegekaupassa, jonka jälkeen piipahdatte lasten kanssa Casagrandessa, Turun vanhimmassa lelukaupassa.

Lopuksi lounaalle VG Noodelsiin tai Pho Ngoniin. VG Wok meidän huudeilla on vakkarimme ja on samojen tyyppien kuin VG Noodle!

24. Joulurauhan julistus + perinteiset glögit 

Jouluaattona tietysti joulurauhajulistus livenä paikan päältä ja sen jälkeen perinteiset glögit Hamburger Börsissä (vielä kun se Börs on). Toki myös julistuksen voi tsekkailla joen toiselta puolelta ja nauttia samalla aiemmin mainituissa Tiirikkalassa tai Cafe Carressa glögejä!


+ Pakollinen bonus

No siis Föri. Siäl on sitä paitsi nyt joulukuusiki.


Lue myös:
Suomen ylivoimaisin kaupunki
Turkuko muka ruma?

Ja lue muuten myös Tampereen ja Uudenkaupungin vinkit:
Emmi Nuorgam: 24 parasta asiaa Tampereella eli Nuargamin joulukalenteri!
Nakit ja MUTSI: 24 askelta puutalokaupungin jouluun

8 kommenttia

Kaupallinen yhteistyö: Dronningholm . Kävelemme usein erään palvelutalon ohi. Aina välillä katse osuu suurista ikkunoista sisälle y...

Kaupallinen yhteistyö: Dronningholm.

Kävelemme usein erään palvelutalon ohi. Aina välillä katse osuu suurista ikkunoista sisälle yhteisiin tiloihin, jossa näen joitain asukkaita tekemässä milloin mitäkin. Osa syö, toiset katselevat televisiota, joku selailee lehteä.

Nyt olemme saapuneet samaiseen palvelutaloon mukanamme kuusi kiloa taikinaa ja kymmeniä marmeladipurkkeja. Iloinen henkilökunnan jäsen ottaa meidät vastaan ja näyttää, missä meidän olisi hyvä leipoa.

Puramme taikinalevyjä pöydälle ja talon kovaäänisistä tulee kuulutus: "Alamme leipoa joulutorttuja ykköskerroksen salissa klo. 9.15, tervetuloa!"

Hiljalleen kerroksista saapuu porukkaa pöydän ääreen. Ihmiset tervehtivät ystävällisesti ja huomaavat heti mukaamme tulleen kuopuksemme. "Onpa siinä nätti tyttö!" ihastelee harmaatukkainen herra.

Olemme saapuneet Turussa sijaitsevaan palvelutaloon ja nyt aiomme leipoa 100 joulutorttua.


"Minä päätin, että minä olen joulun täällä, vaikka kyllä minua kysyttiin perheen luo", kertoo punaiseen neuleeseen pukeutunut rouva. "Mutta tämä on minun kotini nyt, joten ollaan nyt täällä!" hän jatkaa.

Jaamme torttutaikinoita halukkaille ja alamme hommiin. Nopean gallupin mukaan, marmeladi kuuluu tulla tähtitortussa taikinan päälle, ei sakaroiden alle, joten sillä mennään.

"Ei, kiitos, minä vain katselen", vastaa yksi asukkaista, kun kysyn haluaisiko hänkin tulla leipomaan kanssamme.

"Minun kädet ei enää toimi kunnolla, mutta voin minä tällä toisella kädellä tehdä!" lupautuu toinen rouva.


Minulla ei ole enää omia isovanhempia. Sekä biologiset, että lainaisovanhempani ovat jo menneet pois, aivan kuten oma isänikin. Voin myöntää ihan rehellisesti: minulla on isovanhempien kaipuu.

Kolmevuotiaamme ottaa välillä shown haltuun. On kerännyt ison kasan taikinaa ja runttaa ne nyrkkiinsä väliin niin että taikina pursottuu sormien välistä. Länttää taikinan läjään ja nakkaa luumumarmeladia päälle. Maistaa sitten ison kasan taikinaa.

"Älä syö kamalasti kulta pelkkää taikinaa. Tulee vielä vatsa kipeäksi", sanon, kuten aina on tupattu lapsille sanomaan.

Viereeni tullut veikeä herra naurahtaa ja yhdessä mietimme, mahtaako vatsan kipeytymisvaroittelut olla vain urbaanilegendaa.


"Vähän vaihtelevasti. Ikävä, ikävä on", huokaa punaneuleinen nainen, kun kysyn miten hän on viihtynyt täällä. "Pappa lähti viime joulun alla."

"On yksinäinen olo."

Kyyneleet alkavat polttaa silmiäni. En tiedä, miten tässä nyt näin kävi, mutta yhtäkkiä en pysty pidättelemään liikuttumistani. Katson tiukasti alas ja leikkaan torttutaikinoita. Koitan niellä kyyneleeni huomaamattomasti. Mikä minä tässä nyt olen itkemään, ajattelen.

"Mutta valtavan mukava henkilökunta täällä on! Ja paljon ohjelmaa, välillä liikaakin!" nainen jatkaa äkkiä hilpeästi.


Pellillinen taikinaa on leikattu jo valmiiksi. Ei aikaakaan, kuin tottunein ottein tähtitortun sakarat on taiteltu ja marmeladit tiputeltu päälle. Taustalla soi joululaulut ja jokainen työstää omaa pellillistään. Välillä autan toisella lusikalla marmeladin irti lusikasta tai siirrän taikinoita lähemmäs. Jossain kohtaa pitää laittaa CD alusta. Ollaan kuunneltu jo koko levyllinen.

Aluksi leipomisesta kieltäytynytkin innostuu. Vien leivinpaperin ja taikinat hänelle. Hetkessä pellillinen tähtitorttuja on jo valmistunut ja aluksi epäröinyt rouva haluaisi jatkaa vielä toisen moisen verran.

"Näitä on aikanaan tehty vaikka millaisia, mutta en minä enää muista mitä niitä kaikkia oli. Nämä perinteiset ovat aivan hyviä minusta!"

Kuopuksemme jatkaa uudenlaisten joulutorttujensa kehittelyä. Nyt hillon päälle kasataan uusi klöntti taikinaa, hampurilaishengessä.


Torttupellillisiä on valmistunut niin monta, että niitä on vietävä osastoille paistumaan. Lounaan jälkeen kahvilla asukkaat pääsevät maistelemaan ensimmäiset joulutortut.

Yksi tortuista tehdään vahingossa toisin päin kuin muut pellillä: hillo alle, sakarat päälle.

"Minä vaan lusikoin sen hillon tuohon, enkä huomannut, että sakarat oli vielä auki!" naurahtaa punaneuleinen rouva. "Minä syön sitten sen – tunnistanpahan omakseni!"

Tavoitteena oli leipoa 100 torttua, mutta yhtäkkiä kaikki taikinalevyt ovat jo tehty.

Aivan kaikista taikinalevyistä ei toki syntynyt torttuja: kuopuksemme installaatioita ei edes yritetä viedä uuniin kypsymään. Saisi tovin odotella.

Onneksi minulla oli mukana ylimääräisiä levyjä. Talossa on vähän päälle 100 asukasta, joten ylimääräisillä levyillä saamme tehtyä riittävästi kaikille.


Hiljainen valkotukkainen rouva on istunut kanssamme alusta asti, muttei ole jutellut vielä mitään.  Kysyn hänen kuulumisiaan ja joulusuunnitelmaan. Hän kertoo hiljaisella äänellä toivovansa päästä jouluna jonnekin käymään, mutta kukaan ei ole pyytänyt häntä. Sukulaiset kuulemma asuvat pohjoisessa ja ulkomailla, eikä lähellä ole ketään omaisia.

Ennen lähtöämme annamme kaikille omat polaroid-kuvat leipomishetkestä. "Saanko minä pitää tämän?" kysyy ilahtunut herra.

Yksi keksii pyytää tämän päivämäärän kirjoittamista kuvaan. Loputkin pyytävät ja kirjoitan kaikille.

Kirjoittaessani päivämäärää pöydän päässä istuneelle miehelle, hän huikkaa kyseisen päivämäärän olevan aika hyvä.

"Tiedätkö mikä päivä tämä on?" kysyy. "Se on minun syntymäpäiväni."


Asukkaat toivovat meidän tulevan uudestaankin ja lupaan mennä. Kuopus alkaa sekoilla väsymyksensä kourissa ja juostessaan lyö päänsä pöydän nurkkaan.

"Teidän tytön syntymäpäivillä vaikka voisitte tulla!" ehdottaa syntymäpäiväsankari, joka on hassutellut pitkin aamua kuopuksemme kanssa ja saa kuopuksen nauramaan kesken itkun. "Minä luulen, että se haluaa tulla tänne silloin!"

Ennen lähtöäni kysyn henkilökunnalta, onko vapaaehtoisilla mahdollisuus viedä asukkaita jonnekin. Kävelylle, joulurauhanjulistukseen – jonnekin. Mieltäni on jäänyt painamaan valkohiuksisen naisen sanat ja surullinen katse.

Ottavat kuulemma mielellään vapaaehtoisia lisää. Nyt jo on useita, jotka vievät asukkaita kävelylle ja muualle, ja valkohiuksisella naisellakin on jo muutama vapaaehtoinen seuranaan.


Kello on kohta kaksitoista ja ruokailu alkaa. Hyvästelemme asukkaat ja henkilökunnan. Toivotamme hyvät joulunodotukset ja kiitämme puolin ja toisin aamupäivästä.

Aika tuntui menevän niin nopeasti, emmekä edes päässeet kuin vasta alkuun jutustelussa. En tiedä, kuinka paljon minusta oli iloa heille, mutta minulle jäi hyvä, joskin paikoin haikea mieli.

En voi olla miettimättä, miltä tuntuu, kun oma, koko aikuisiän vierellä ollut puoliso menehtyy ja edessä on ensimmäinen joulu ilman häntä. En voi olla myöskään miettimättä, miltä tuntuu, kun omaiset ovat kaukana ja palvelutalon ulkopuolinen elämä on jonkun toisen, vapaaehtoisen varassa.

Tai miltä tuntuu, kun omasta kodista pitää luopua, ja vaikka paikka onkin mukava ja siellä on oma asunto ja olot oikein hyvät, se ei ole se koti, jonka kodiksi on vuodet mieltänyt.



Kiitos, että saimme tulla vieraaksi!


Dronningolmin 100 torttua -kampanjassa bloggaajat ovat valinneet ihmisiä ja tahoja, joita haluavat ilahduttaa. Katso kaikkien bloggaajien postaukset täältä!

2 kommenttia

Marraskuun viimeinen päivä! Se on kuulkaa joulukalenterit oltava hommattuna huomiseksi. Itsehän olin jo harvinaisen ajoissa, kun jo ...


Marraskuun viimeinen päivä! Se on kuulkaa joulukalenterit oltava hommattuna huomiseksi.

Itsehän olin jo harvinaisen ajoissa, kun jo kuukausi sitten bongasin Tigeristä mahtavan tilpehöörikalenterin. Kaiken maailman pikkuisia lahjoja siellä – lapset niin tulevat rakastamaan tätä! Kerrankin joku tehnyt valmiiksi tällaisen pikkuyllätyskalenterin, ajattelin. Suorastaan nerokasta, ajattelin.

Tänään esikoinen sitten kysyi joulukalentereista. Että onko hommattu. Minä rinta rottingilla, aivan vuoden mutsina siinä, että juu juu, on on tietysti, ja että odotapa vaan huomiseen, niin aamulla saatte avata. "Ette tule pettymään", rehentelin.

Esikoinen pyysi, että saisi nähdä kalenterit. Halusi kuulemma "vähän vain katsoa". Vannotin, ettei yhtään luukkua sitten saa avata. Ainoastaan ihastella on lupa.


No, niinhän siinä sitten kävi, että lapsi avasi kalenterin. Ei kuitenkaan yhtään luukkua, vaan sieltä päästä. Tiedättehän, kun sieltä päädystä vetämällä saa sen koko sisälmyslaarin ulos? Joo, niin sen.

Hätääntyneenä minä siihen, että ei, ei, ei älä revi sitä, kaikki yllätykset tippuu ja voi ei!! 

Mutta arvatkaapa mitä.

Siellä ei ollut mitään. 

Ei. Mitään. 



Juuh, elikkäs ne olivatkin vain kuoret. Jälkikäteen katsoin, että paketissa tosiaan luki "DIY-joulukalenteri". Että ihan itse tulee täyttää ne haluamillaan lahjoilla. 

Voinette arvata, onko mulla sinne mitään huomiseksi. Joo, ni ei. 

Voi saatana... EI NIIN NEROKAS SITTENKÄÄN.


Minä, siis. Kalenteri on ihan kiva keksintö. Lukutaitoisille. 

2 kommenttia

Eilen minulla soi puhelin. Soittaja oli yrityspalvelun tyyppi, joka halusin kysellä, miten tällaisella tuoreella yrittäjällä on mennyt ja mi...

Eilen minulla soi puhelin. Soittaja oli yrityspalvelun tyyppi, joka halusin kysellä, miten tällaisella tuoreella yrittäjällä on mennyt ja miten heidän yrityspalvelunsa voisi kehittyä. Ajauduttiin juttelemaan niitä näitä yrittäjyydestä ja puheeksi nousi yrittäjien yksinpakertaminen töissä. Ei ole välttämättä työkavereita, lounasseuraa, eikä vertaistukea, kuten työyhteisöissä.

Bloggaamisessa on vähän sama juttu. Kuten Muita ihania -Tiina Instagram-stoorissaan sanoi, jokainen meistä on aloittanut tämän homman yksin ja tekee sitä pääsääntöisesti yksin. Siksi onkin ihanaa, että olemme löytäneet toisistamme yhteisön. Sen ihanan yhteisön parhaus nähtiin taas, kun viime lauantaina vietettiin Varjoawards 2017.


Varjoawards sai alkunsa vuosi sitten vitsistä, kuten parhaat jutut aina alkavat, ja kehittyi blogi- ja someporukan humoristiseksi gaalaksi. Viime vuonna tätä hyvin, hyvin virallista gaalaa vietettin melkein puolet pienemmällä joukolla, mutta kunnianhimoisesti tänä vuonna tuplattiin jengi. Ehkä myös uhkasin triplata ensi vuodeksi, mutta saas katsoa nyt.

Bileet järjestettiin Rabbit Visualsin studiolla, eli missä minäkin päiväni istun, ja täytyy sanoa, että jos porukan määrä yhtään tuosta enää kasvaa, tila ei tule riittämään. Ensi vuonna sitten joku Logomo tms? Vink vink, kaikille tilallisille!

Parasta gaalamme konseptissa on, että kaikki voittavat omassa kategoriassaan. Se on jokaiselle aina yhtä suuri yllätys, kun voittaja kerrotaan, sillä kussakin kategoriassa on vain se yksi ehdolla.

Jokaiselle on meidän järjestäjätiimin kesken mietitty hartaudella ja rakkaudella oma kunniamaininta. Itse olin tänäkin vuonna valtavaksi yllätyksekseni Turun Kuningatar, ja esimerkiksi Asikainen, joka ei voittanut ehdokkuudestaan huolimatta lokakuun blogigaalassa Vuoden Hauskimman blogin titteliä, voitti kuitenkin nyt meidän gaalassamme Vuoden Oikeasti Hauskimman blogin diplomin.

Itseironiaa ei siis näistä bileistä puutu, ja se on juuri homman suola.


Järjestäjän ominaisuudessa ilahdun ja nautin valtavasti siitä, että toisilleen tuntemattomatkin ihmiset tulevat heti juttuun, aivan kuin olisivat tunteneet aina. Kuten Eino kirjoitti, ikähaarukkaa ja erilaisia taustoja löytyy, mutta yhteinen sävel löytyy aina.

Ja siis ihan kirjaimellisestikin löytyi ainakin jonkinmoinen yhteinen sävel, kun innostuttiin laulamaan tanssilattialla. Ja taksissa. Ja taksia odottaessa. Ja kotimatkalla.

Osaa kutsumistamme vieraista oli jopa jännittänyt toisten, heille vielä vieraiden ihmisten tapaaminen ensimmäistä kertaa livenä, mutta itse olen aina luottanut kaiken menevän nappiin. Kun kaikki ovat rentoa, välitöntä, aitoa ja huumorintajuista jengiä, mikä voisi mennä pieleen!


Aivan kuten viimekin vuonna, myös tänä vuonna puolet porukasta majoitettiin meillä kotona. Tosin tänä vuonna ei sängyt ja sohvat omasta takaa enää riittäneet, vaan paikalle roudattiin niin hetekaa kuin ilmapatjaakin.

Valvominen ja juhliminen aiheuttaa herkästi alakuloa seuraavana päivänä, mutta kun herää 10 muun kanssa samasta huushollista, ei voi kuin hymyillä. Siinä on sellainen sympaattinen leirikoulumeininki, kun yksi toisensa jälkeen heräilee, ryömii ulos unipussistaan ja väsymyksestä huolimatta heti alkaa hersyvä pulputus.

"Mää kuuntelin teitä tuolta toisesta huoneesta ja nauroin teijän jutuille", iloitsi Tiinakin herätessään.

Aivan parasta.


Varsinaiset juhlat meille mahdollisti ihanasti heittäytyvät sponsorimme, jotka toimittavat meille niin ruoat, juomat, goodiebagit, kuin juhlissa syötävät herkutkin.

Kaikki minua Ig-stooreissani seuranneet ovat varmasti huomanneet minun käyvän noin aina lounaalla Turun omassa Roots Kitchenissä, joista saa (Kuoren lisäksi) parhaat kasvisruoat koko kaupungissa.

Lisäksi meille tuli panimotuotteet aina yhtä viehättävästä Laitilan Wirvoitusjuomatehtaalta, skumpat Soleralta, sekä muita juomatuotteita Beverage Partnersilta ja Juomavinkiltä.

Fazer sponssasi meille herkut, ja upeat ilmapallot lavamme koristeena, sekä kattauksemme Pop Up Kemut. Goodiebagin sisällön edellisten lisäksi Biodelly, Sugar Helsinki ja Iittala.


Seuraavana päivänä meidän residenssistä heräillyt dagen efter -jengi pakkasi kamansa ja poikkesi vielä ennen kotimatkaa brunssilla. Muutama lähti vielä mun siivousavuksi juhlapaikalle, jossa vielä jaksoi naurattaa.

Uskomaton porukka. Rakastan.



Kiitos ihana Varjoawards-tiimi, Eino, EmmiHanne, Janna, Maiju ja Päivi, sekä upeiden diplomien ja kuvausseinän tekijä Tiina, sekä Riikka somistusavusta ja Henriikka seuraavan päivän mahtavasta siivoustsempistä! Marjutille kiitos hetekalainoista! Jaa jaa jaa, kaikille lopuille vieraille (Peso, Arttu, Paju (sekä sairastunut Minni)Tiia, Laura, Dorit, toinen Laura, Kaisu, KaisaHenna, Linda) suuri yhteiskiitos bileiden onnistumisesta!

Kuvat, paitsi kaksi alinta: Eino Nurmisto.


Lue myös muiden järjestäjien ja vieraiden postaukset:
Juuri nyt kaikki on tosi hyvin / Emmi Nuorgam
Varjoawards 2017 / Mustarttu
Olipahan taas. / Aamukahvilla
Jotta varmasti uskoisitte, että olin punaista glitteriä päästä varpaisiin / Aamukahvilla
Hilepuhvipilvessä Varjo Awardsissa / Asikaine
#varjoawards2017 – Tämän jälkeen joulukin tuntuu loppiaiselta / Tämän kylän homopoika
Baila utan BH – #varjoawards / Lyckans Ost

Olipahan bileet
Hirveästi palloja ja loputon tanssilattia – Varjoawards 2017! / Valeäiti
Juhla-allergiaa / Missä olet Laura? 
Parasta on, kun ei ole pakko sanoa mitään / Nakit ja MUTSI
Varjoawards 2017 / No Home Without You

Hae

 

 

Ruokablogien kärki