Jotain ihmeellistä taikaa siinä Ruisrockissa on. Miten voi olla mahdollista, että juuri ne kolme päivää aurinko paistoi ja oli kenties tähänastisen juuri ja juuri kesäksi laskettavan kesän lämpimimmät päivät? Viime kesänä sama juttu – ehkä joka kesänä.

Mulla oli nuorisolaiskielellä ns. käty viikonlopun ajan ja tänne majoittui kaverit Ruisrockin ajaksi. Kaikki sängyt sohvia myöten oli varattu pienelle festariposselle. Ja se oli kuulkaa ihanaa.

Yhdessä mennään ja tullaan, herätään ja mennään nukkumaan, tehdään aamupalaa ja laittaudutaan seuraavaan päivään.

Uskaltaisin väittää lauantain olevan aina kolmipäiväisestä Ruisrockista paras päivä. Perjantaina uutuuden huumassa toki myös naurattaa, mutta lauantai... ai että. Se eilisen päivän ja uuden päivän sekoittama tunnelma, hiukan väsynyt huumori, mutta sitäkin sinnikkäämpi tahto bailata. Se on ainutlaatuista.

Lauantain aamupalapöydässä, heti siinä jo puoliltapäivin, kun kaikki ovat kaivautuneet koloistaan, puretaan edellisen illan tapahtumat. Uupunut, mutta hyvinkin humoristinen jengi keräilee hiljalleen itsensä ja kohta ollaan valmiina toiseen päivään. Jutut vaihtelevat hyvin syvistäkin vesistä keveämpiin, mutta pääosan ajasta täyttää nauru.


Vanhoja tuttuja, uusia kavereita, aurinkoisia ihmisiä. Kaikkien yhteinen hyvä tunnelma, halu pitää hauskaa. Ihaninta on seura, jossa jokainen saa olla sellainen kuin on. Ja uudet ystävät, joiden kanssa tuntuu, että oltaisiin tunnettu aina.

Ja sitten se musiikki. Joukkohurmos, tuhannet tanssivat ihmiset, yhteen ääneen laulavat massat. Täydellistä.

Jos ei Antti Tuiskun ja Alman lauantaisia keikkoja lasketa, itse taisin bailata koviten sunnuntai-iltana Lihamyrskyn keikalla. Ei kuulkaa paljon kaksi päivää alla tuntunut, vaikka vain limpparin voimalla painoi hommia lähes eturivissä.

Maanantaina jäljellä olikin vain muutoin festareiden jälkeinen tyhjyys, mutta sentään ilman dagen eftereitä!

Vahva suositukseni onkin, että sunnuntaina ei kannata enää bailata, muuta kuin selvinpäin, sillä täten onnellisesti missaa koko krapulan!


Kiitos Ruisrock, kiitos ihana seura ja yöpyjät Minni, Dorit, Viena ja Hanne, sekä tietty myös Joonas ja Jirka!

Odotellaan vielä pari päivää, niin kenties saan itsestäni ulos jotain yhteneväisiä lauseita. Huh, kyl tää tästä.

Ja hei! Rakkaat terkut kaikille moikkaamaan tulleille seuraajille! Oli ihana törmätä! Pus!