Tietoa mainostajalle ›

Muijien polttarit Köpiksessä

11.8.2017

Muistatteko silloin, kun kirjoitin siitä muijien ns.  huumeita ja huoria -matkasta Köpikseen ? Ja sanoin siinä postauksessa, että ensi kesän...

Muistatteko silloin, kun kirjoitin siitä muijien ns. huumeita ja huoria -matkasta Köpikseen? Ja sanoin siinä postauksessa, että ensi kesänä? No se oli oikeasti tänä kesänä, mutta jouduin hämäämään, ettei polttarisankari aavista mitään. Se perkele kun lukee minun blogiani.

Eräänä (viime) perjantaisena aamuyönä poliisiauto kurvasi pihaani. Otti minut kyytiin ja kurvasi toiseen pihaan. Siellä morsian käveli autuaan tietämättömänä keskellä aamuyön sadetta. Raahasi matkalaukkuaan ihmetellen aikaista herätystään.

Häkeltynyt ja naurusta sekava morsian kaapattiin maijan kyytiin ja kuljetettiin linkkariasemalle. Bussissa, siinä Vantaan Kauppakeskus Jumbon kohdilla se tajusi, että lentokenttä häämöttää. Vasta lähtöportilla sille selvisi, että matka vie Köpikseen.

Polttarimuijan hymy ei meinannut hyytyä koko reissussa. Aina vähän väliä se kertoi, kuinka onnellinen se on. Eikä se ollut ainoa. Sen lisäksi, että itse kukin nauroi välillä kuset housuissa, jokaisella meistä matkalaisista tuntui olevan yksi parhaista viikonlopuista. Näin ollen polttarit eivät olleet vain morsiamen elämys, vaan koko jengin. Se tuntui myös ilahduttavan sankaria kovasti.


Oma fiilistelyni sai kertoimia myös siitä, kun tajusin että tämä oli ensimmäinen ns. yksin tekemäni matka sitten 17 vuoteen. Olen ollut viimeksi ulkomailla vain kavereiden kanssa juuri täysi-iän kynnyksellä. Silloin Lontoossa ja nyt heti perään Kööpenhaminassa. Että oli kai sitten jo aikakin!

Viikonloppureissulla otettiin kuitenkin kaikki irti vuosien menetyksistä. Unta torstain ja sunnuntain väliselle ajalle mahtui ihan vallan kokonaiset 12 tuntia. Ei näet niin ehdi nukkua, kun pitää havaita koko kaupunki kahdessa päivässä!

Onni oli, että mukanamme oli yksi Köpiksessä aikoinaan asunut supermuija, joka näytti meille ekakertalaisille helmimmät kohteet. Sellaisetkin, joita ei ehkä paikkaan tutustumatta osaisi löytää. Tiedättekö, kun on vaan koko ajan niin fiiliksissä kaikesta näkemästään? En muista, koska olisin esimerkiksi ollut noin innokas kuvaaja. 

Köpis todella vei sydämeni. Enkä usko, että niin olisi käynyt, ellei olisi tullut nähtyä paikkoja, joita en itse ikinä olisi löytänyt omin neuvoineni!

Täten tästäkin aiheesta on tulossa vielä kaksi postausta: Köpiksen pro-vinkit turisteille ja kuvapostaus, jossa leikin Vuoden Streetkuvaajaa.

Arvatkaa muuten, kuinka monta kertaa seurueeltamme kysyttiin, mistä päin maailmaa olemme? Ja arvatakaa, kuinka moni arvasi, että Suomesta? Meitä luultiin italialaisiksi, brasilialaisiksi, romanialaisiksi, islantilaisiksi, jenkeiksi, briteiksi, tsetsenialaisiksi, saksalaisiksi, espanjalaisiksi, itävaltalaisiksi ja alankomaalaisiksi, joitakin useasti, mutta suomalaisiksi taisi arvata yksi.

Sovimme muijien kanssa tekevämme joka vuosi saman reissun. Polttareita tai ei.


Lue myös:
Muijien reissu huumeineen ja huorineen
Kööpenhaminan kadut

You Might Also Like

0 kommenttia

Hae

 

 

Ruokablogien kärki