Tietoa mainostajalle ›

Nuoren pakanallisen paluu

27.3.2018

Aikoinaan kerroin, kuinka veimme kuopuksemme, silloisen vauvamme, ensimmäistä kertaa kirkkoon ja hän siellä äityi huutelemaan hävyttömyyksi...

Aikoinaan kerroin, kuinka veimme kuopuksemme, silloisen vauvamme, ensimmäistä kertaa kirkkoon ja hän siellä äityi huutelemaan hävyttömyyksiä kesken seremonian. No se oli semmoista aikaa – tiedättehän, kun on nuori ja kapinallinen.

Eilen vietettiin mieheni synttäreitä. Lapsetkin olivat kovin innoissaan asiasta, ja ennen päiväkotiin viemistä kerroimme heille viettävämme kakkukestit heti päiväkotipäivän jälkeen kotona.

Päiväkotimme tekee jonkin verran yhteistyötä seurakunnan kanssa. Me emme kuulu kirkkoon tai ole uskonnollisia, mutta olen antanut lapsen osallistua uskonnollisiin asioihin liittyviin tunteihin ja tapahtumiin, siinä missä muutkin lapset osallistuvat. Ihan sellaisena yleissivistävänä juttuna.

Eilen sitten päiväkodilla oli vieraillut pappi, ilmeisesti kertomassa hieman kristillisen näkemyksen mukaisia taustoja tälle pääsiäisen vietolle. Lapsikin kertoi tapahtumasta vielä kotona, tosin pappi oli lapsen mukaan pappa, eikä hän oikein enää muistanut mistä se "pappa" oli puhunut, "mutta kaikkien piti istua hiljaa paikallaan", muisti kuitenkin.


Hakiessamme lapset eilen hoidosta, päiväkodin henkilökunta kertoi kuopuksemme osallistuneen mukavasti papin pitämään hetkeen. Tosin vähän eri näkökulmalla, kuin muut lapset.

Nimittäin kun pappi oli kysynyt lapsijoukolta, tietävätkö he, mikä suuri juhla meillä on tässä käsillämme, muiden lasten huutaessa yhteen ääneen vastaukseksi pääsiäisen, meidän lapsemme oli hihkunut juhlan syyksi "meidän isin syntymäpäivät".

Että tuota ylösnousemus, shmylösnousemus – meidän isi täytti vuosia.


Ehkä ihan hyvä sallia jatkossakin heidän osallistumisensa uskontohommiin...


Lue myös:
Lasten viikon parhaat letkautukset
Se internetin söpö haastattelu lapselle
Lasten 8 x parhaat tänään

You Might Also Like

1 kommenttia

Hae

 

 

Ruokablogien kärki