Erosta puhutaan aika usein vain yhdellä tapaa: on ollut jokin pätevä, selvästi ulkopuolisille selitettävä ja heidän helposti hyväksyttävissään oleva syy.
Entä koska saa erota, jos sellaista ei varsinaisesti ole? Pitääkö vain odottaa vedenpitävää syytä: pettäminen, väkivalta tai alkoholismi? Entä jos sellaisia ei ole, eli jos on kaikki ns. paperilla hyvin?
Milloin omat tarpeet ja halut voi laittaa muun edelle? Meillä on yksi elämä, mitä jos haluaa viettää sen sittenkin eri tavalla?
Entäs sitten kun on aikaisemmin päättänyt perustaa perheen toisen kanssa. On luvattu olla aina yhdessä. Miten voi ensin sopia jotain, vannottaa toinen olemaan siinä mukana ja sitten itse lähteä?
Ei ole tavatonta, että parisuhteessa alkaa pohtia, onko tämä edelleen sitä mitä haluan. Päinvastoin: kaikki joiden kanssa olen jutellut aiheesta, ovat kertoneet miettineensä asiaa, ainakin jossain kohtaa suhdettaan.
Lasten kasvettua vähän vauva-ajoista isommiksi, ihmisillä alkaa olla taas aikaa itselleen. On taas enemmän mahdollisuuksia miettiä, kuka minä olen ja mitä minä taas halusinkaan. Silloin tapahtuu mahdollinen kriisiytyminen. Huomaa ehkä kasvaneensa erilleen, ja mitä näitä nyt on.
Niissä tunteissa ja pohdinnoissa ei ole mitään hävettävää. Eikä myöskään eroamisessa. Se ei ole yhtä kuin epäonnistuminen.
Mutta pitäisikö eron sijaan sitten vain yrittää enemmän? Joskus kuitenkin on tunnettu niitä kihelmöiviä tunteita sen oman kumppanin kanssa, joten onko ne mahdollista löytää uudelleen? Vai onko niin, että jos on kerran saanut sen tunteen sisäänsä, ettei toinen enää säväytä, sitä on vaikea lähteä muuttamaan?
Kuinka pitkälle pitää vain yrittää ehjän perheen ja lasten vuoksi?
Ero ihan hyvästä liitosta on edelleen tabu
Podcastissa mukana puhumassa on kaksi eronnutta: Radiojuontaja Esko Eerikäinen, sekä valokuvaaja Kaisu Jouppi.
Kaisu sai paheksuntaa lähdettyään suhteesta, vaikka mikään ei ollut dramaattisen vialla. Sekä jotkut lähipiiristä, että täysin ulkopuoliset arvostelivat Kaisua ja pitivät häntä itsekeskeisenä.
Vuonna 2014 Me naisiin tehty juttu erosta poiki useita negatiivisia kommentteja, mikä kielii siitä, että ero on edelleen arka ja koviakin tunteita herättävä aihe monelle, vaikka asianomaiset itse olisivat asian kanssa sinut. Voisiko siis olla, että tässäkin asiassa on helpompi tuomita muiden ratkaisut, jolloin omista valinnoista tulisi oikeita?
Eskon erosta jauhettiin mediassa aikoinaan paljon, todella paljon, ja välillä hänestä jo tuntui, ettei sille näy loppua ikinä. Nyt erosta on tultu pitkä matka ja suhde exään on erittäin hyvä.
Myös Eskon uusperhekuviot toimivat hyvin. Itse asiassa niin hyvin, että ne ovat jo ihan nextillä levelillä ja Esko toivottaa tervetulleeksi kotiinsa ja elämäänsä mielellään myös tyttärensä siskon, eli Eskon exän ja tämän nykyisen yhteisen lapsen.
Miten ihmeessä kaikista uusperhekuvioista saataisiin näin toimivia? Siihenkin Kaisulla ja Eskolla on sanottavaa.
Kuuntele Milloin on ok erota? -podcastjakso, jossa pohditaan eroajatuksia, itse eroa, avioliiton kankeutta, rakkauden tavoittelua, huuman tavoittelua, uusperhekuvioita ja jopa avoimia suhteita.
Jaksoon pääset klikkaamalla kuvaa:
Ensi viikon jaksossa taas mennään kevyempään aiheeseen ja studiossa mukana puhumassa mammuuden myytistä on Asikaisen Maiju ja Kettusen Hanne aka Valeäiti! Se on levoton jakso, levoton, sanon.
Lue myös:
Totuus pitkästä parisuhteesta
11 asiaa, joita tunnistat pitkän parisuhteen
2 comments
Olipas hyvä podi. ❤
VastaaPoistaKiitos! ❤
Poista