Mitä taaperolle päälle syksyllä ja talvella?

29.9.2013

Jaa-a. En tiedä.  Mutta onneksi naapuri ja lähimmäiset tietävät. Lämmin syksy houkutteli äiti-ihmisen jättämään syys- ja talvivaatehankinn...

Jaa-a. En tiedä. 

Mutta onneksi naapuri ja lähimmäiset tietävät.

Lämmin syksy houkutteli äiti-ihmisen jättämään syys- ja talvivaatehankinnat mietintämyssyyn. Tiedostin toki syksyn ja talven tulevan, mutta en niinkään repinyt stressiä vaatehankinnoista. Kyllä ne ehtii, ajattelin. Toisten hommatessa jo keväällä seuraavan syksyn vaatteet alennusmyynneistä, minä usein hommaan, niin omat, kuin näemmä lapsenkin vaatteet vasta kun niitä tarvitaan. 


Lisäksi ensimmäistä kertaa taaperon äitinä, en oikein ollut täysin varma, mitä vaatetta yksvee tarvitsee. Se ei vielä omin neuvoin kävele, joten hiekkalaatikkohommat on aika polvisuttaisia etenemisen tapahtuessa kontaten.

Ostanko siis välikausihaalarin, kuravaatteet, vai mitkä? Sitten taas kauppareissuille on ehkä työlästä pukea koko haalari, joten ostaisinko erikseen takin ja sitten housut? Vai onko housut hankalat taas hiekkalaatikolla, selän päästessä paljaaksi rymytessä? Entä talveksi? Millainen haalari, pitääkö sen nyt olla joku tekninen vai ei? Ja hitto mitkä hinnat! Ettäkö Reiman haalari maksaa sen satasen molemmin puolin, huhhuh, eihän se lapsi käytä sitä kuin sekunnin, pitääkö lähteä kirppareille?

Äääh, en tiiä, raskasta. Mietin vielä.


Kuinkas sitten kävikään? Asioilla on tapana järjestyä – ja niinhän ne järjestyi! Ilman, että äiti-ihmisen tarvitsi ponnistella sen eteen. Huippua!

Vastikään vietettiin käppänän yksveejuhlia. Saimme siskoltani syystakin ja hänen tekemänsä pipon, lapaset ja sukat. Ne tulivatkin heti tarpeeseen ensimmäisenä kylmempänä syyspäivänä, joka ajoittuikin juuri synttäreiden jälkeiselle viikolle.
Loistava ajoitus hei syksy!  

Kun olin saanut varmistettua hoitovapaan jatkumisen, nappasin käppänän kainaloon ja painelin naapurin oven taakse pimpottelemaan ovikelloa. Ajattelin, että täytyyhän sitä hoitovapaan kunniaksi kahvit juoda, ja kutsuinkin itse itseni naapurin rouvan luo, jolla itselläänkin on pari lasta.

Lähtiessäni kahvilta kotiin, kainalossani oli valtava määrä juuri oikean kokoisia, hyväkuntoisia ja hienoja lasten ulkovaatteita! Osa saatiin lainaan, osa omaksi. Siellä ne kaikki oli: Kurahousut sadetakkeineen, välikausihaalari (no just ne Reiman!), toppapuku, kevyempi takki, kypärämyssy, hanskat ja vielä sukkapöksytkin! Hei kiitti maailman paras naapuri, näähän ne multa just puuttuikin! Eli kaikki. 


Lisäksi käppänä peri serkun ekat talvikengät, ja sai synttärilahjaksi myös lämpimän villatakin ja lisää villasukkia ystäviltä ja sukulaisilta
Aika hyvät naapurit, minust. Kahviseuraa ja kaikkee.

Että miälenvikanen mäihändeeros... kröhöm, siis tosi hyvä tuuri kävi! Ei tarvinnut tuoreen taaperonäidin käyttää omaa päättelykykyä. Pro-äideillä oli jo hanskassa, mitä taapero tarvii.

Kandee siis kutsua itse itsensä kahville, jättää vaatehankinnat viimetinkaan ja olla muutenkin... noh, huoleton? Vai olikohan tämä vaan tämmönen kertamäihä?


...

-Nooh, olinhan mä jotain jo ostanut itsekin. Nämä:

Reipasta, etten sanois.



You Might Also Like

7 comments

  1. Mulla oli mahtava idea tässä kesällä liittyen talvivaatteisiin mut se on edelleen mahtavana ideana tuolla pääkopassa. Taitaa jäädä sinne murjottamaan kun mä joudun hakemaan talvivarusteet kaupasta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai sulla ois ollut sellainen mielessä! Wau! Mulle ei ole kauhottu isolla lusikalla kädentaitoja, ihanaa, että toiset osaa. Ja sä ehit ihan hyvin vielä, ooonhan tässä aikaa vielä... ;)

      Poista
  2. Oikein. Meillä on kassillinen välikausi ja talvivaatetta tuolla odottamassa vielä, kun ovat isoja, sekä myös kenkiä. Sellaset "paremmat" (kun en mä tienny et nekin pitää olla) kävi anoppi hankkimassa synttärilahjaksi, kun niin tykkää pojalle laittaa. Stonzit (suosittelen!) saatiin lainaan, niin pääsee jäppinen sekä käveleen että konttimaan.

    Ja mikä onni, äp:n toppa-sekä villahaalari menee vielä päälle, joten sillä taitaa jäppinen keikistellä ekat pakkaset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, Stonzit! Googletin heti, ja hei kiinnostavaa! Mites se niiden pohja? Onko se nyt sellainen nykysuositeltu "barefoot" -tyyppinen ratkaisu? Mä luulen että sellaset saattaa lähtee hankintaan, jos on kerran hyvät!

      Me muuten saatetaan saada ruskovillahaalari lainaan myös sieltä naapurista, mikäli se ei mahdu enää heidän esikoiselle. Hiukka huippua hei!

      Poista
    2. No kait se on sellanen paljasjalkajuttunen, vähänhän se on niinkun äp:n töppösillä kävelis, mut niissä se pohja on siis kosteuden kestävä. Kovasti heppunen niill' painelee meneen, kun kenkien kans tahtoo kompastella.. Fleecesisus ja villasukat, niin pysyy varpaat lämpiminä. Onhan niihin niitä lämpösisuksiakin, talvella varmasti superhyvät!

      Kirjottelin niistä http://www.lily.fi/blogit/why-you-little/lainaamisen-ihanuus

      Poista
  3. Me ollaan kans saatu ihan älyttömästi vaatteita ystäviltä ja sukulaisilta. Oon kolmen vuoden aikana joutunut ostamaan vaan yhden välilausipuvun ja yhden talvihaalarin, kaikki muut ollaan saatu. Ihan mahtavaa! Huolettomasti oon vetänyt näissä asioissa minäkin, mutta se kevään aleista ostaminen olis kyllä oikeesti fiksua. Ehkä ens vuonna ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se oliskin kyllä fiksua! Kävispä aina näin helposti nämä hankinnat - omatkin vaatteet! ;)

      Poista

Hae