Tietoa mainostajalle ›

Lapsen sukupuolen selvittämisestä

18.8.2014

Kuulun niihin ihmisiin, jotka kesken jutustelun googlettavat vastauksen, mikäli keskustelussa ilmennyt asia on epäselvä. Siis että jos joku ...

Kuulun niihin ihmisiin, jotka kesken jutustelun googlettavat vastauksen, mikäli keskustelussa ilmennyt asia on epäselvä. Siis että jos joku väittää kielen olevan ihmisen vahvin lihas (ei ole) tai jos joku ei muista kuka oli tasavaltamme viides presidentti (Ryti). Olen sillä lailla ärsyttävä, ettei minulle voi heittää mitään urbaanilegendoja tai mututietoja, sillä minun on pakko saada oikea vastaus aiheeseen heti, jos sellainen on saatavilla – ja nykyäänhän kaikki on.

Sama pätee tähän tyttö vai poika -asiaan. Meille on ihan sama, mitä sukupuolta tuleva lapsemme on, mutta jos sellaista tietoa ylihuomisessa rakenneultrassa on saatavilla, miksemme sitä tietoa ottaisi vastaan. Sanottakoon nyt vielä, että pääasiahan rakenneultrassa käymisessä on, että katsotaan onko vauvalla kaikki hyvin ja kaikki tarvittava sikiöltä löytyy. Sitä asiaa tulikin taas murehdittua viime yönä niin, että unettomuus iski. Sukupuolen selvittäminen on listalla sitten vasta viimeisenä.


Mitä sillä tiedolla sitten teen? Ensimmäisenä saan uteliaisuuteni kuriin: ahaa, se on tyttö, tai ahaa, se on poika – selvä, tällä mennään. Sitten voin alkaa luoda entistäkin syvempää sidettä sisälläni kasvavaan lapseen. Kun kuulin esikoisemme olevan poika, näin jo mielessäni vaalean, kiharatukkaisen, tomeran viikarin. Sellainen siitä tulikin – tosin hiukset on kovin harvat vielä. Vaikka sukupuoli ei määrittele mustavalkoisesti ihmisen persoonaa, eikä siitä edeltävän esimerkkini lailla voi päätellä lapsen olemusta tai ulkonäköä, se kuitenkin auttaa minua muodostamaan yhteyttä lapseen jo odotusaikana. 

Uutinen tytöstä tai pojasta ei saa meitä ostamaan tietyn värisiä vaatteita, saati maalaamaan huonetta tiettyyn väriin, kuten monilla on tapana olettaa. Joidenkin mielestä vauvan sukupuolen selvittäminen on pinnallista, mutta eikö se ole pinnallista vain jos sen motiivi on pinnallinen?
Toiset taas ovat olleet vahvasti sitä mieltä, että sukupuoli pitäisi selvitä vasta synnytyksessä, koska se olisi hauska yllätys. Heille olen kertonut jo synnytyksen itsessään olevan niin yllätyksellistä, että siihen ei välttämättä tarvita mitään yllätysmomentteja enempää. Arvatenkin nämä yllätysten kaipaajat ovat olleet tavallisesti miehiä.

Instagram @mammarimpuilee
Sukupuolen selvittäminen, jos vain mahdollista, on meille siis selvä asia, mutta entä se sukupuolen kertominen muille? Kerrommeko lähipiirille ja jopa blogiin, vai jätämmekö perheemme omaksi salaisuudeksi? Ja jos kerromme sukulaisille ja ystäville, minkälaisia odotuksia heiltä kohdistuu vauvaan? Ehkä ei mitään – läheisemme kyllä tietävät, ettei tyyliimme kuulu kasvattaa väkisin tytöistä vaaleanpunaisia ballerinoja tai pojista rekkamiehiä. 

Mutta jos vetoa pitäisi lyödä, veikkaan vahvasti poikaa. En mitenkään mahan muotojen tai muiden vanhan kansan hömpötyksien vuoksi, vaan puhtaasti tilastollisessa valossa: Mieheni suvun miehille on syntynyt viimeksi tyttö yli neljäkymmentä vuotta sitten. Eli seitsemän kahdeksasta reilun neljänkymmenen vuoden aikana syntyneestä lapsesta on ollut poika. Repikää siitä. Haha! 

– Olisihan se tyttö toki hauska yllätys noiden ukkeleiden sukuun. 

You Might Also Like

11 kommenttia

  1. Mulla on ollut ihan sama linja sukupuolen selvittämisen suhteen: Haluan tietää, koska on NIIN vähän asioita, joita siitä tulevasta vauva-arjesta voi etukäteen saada selville. Joten edes se sukupuoli. On jotain konkreettista, jonka ympärille muka hahmotella tulevaisuutta. Ja jollei muuten, niin edes nimivaihtoehtoihin keskittymisen kannalta.

    Samasta syystä olemme varmaankin ajautuneet niihin seulontoihinkin, jotka oikeastaan ovat tarpeettomia siinä mielessä, että mitään ratkaisuja emme niiden tulosten perusteella tekisi. Mutta kun se kaikki tarjolla oleva tieto pitää saada jne.

    Ensimmäisen sukupuoli selvisikin heti ultrassa. Ja aika myllerrys siinä iski, kun meni omat mutut uusiksi. Koin hyvänä, että sain selvitä myllerryksestä hyvissä ajoin ennen synnytyksen aiheuttamia uusia myllerryksiä. Ilmoitettiin jo odotusaikana kaikille tiedusteleville, että poika tulee, ja osa loukkaantui, kun olisi halunnut pitää yllätyksenä. Olisivat halunneet kuulla "tiedättekö" -kysymykseen vain vastauksen "joo" tai "ei", eikä sitä sukupuolta. Joopa, sori... :D

    Toisen odotusaikana sukupuoli ei selvinnyt sitten millään, ja olin AIVAN takussa koko asiasta. En osannut ostaa edes neutraaleja vaatteita valmiiksi, kun pelkäsin loukkaavani vauvan tunteita arvaamalla ja odottamalla väärin. ;) Tosin todennäköisesti olin vähän muutenkin takussa, kuin vaan sukupuoliasian takia. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin no toi nimivaihtoehtohomma on kans yks! Ja aika konkreettinen juttu. Must on kivaa miettiä etukäteen niitä nimiä. Kummasti lähtee vaihtoehtoja pois, kun tietää lapsen sukupuolen.

      Haha, ihana toi "odottamalla väärin"! Takussa tässä on kaikenmoisesta muutenkin, joten jotain just selkeetä on hauska tietää etukäteen. :)

      Poista
  2. Luen ekaa kertaa tuosta kokemuksesta, että ilman tietoa sukupuolesta pelkää loukkaavansa vauvan tunteita. Ymmärrän niin täysin tuon ilmiön! En olekaan koskaan aiemmin tajunnut että omalla kohdallakin se on ollut syy miksi ei ole halunnut fiilistellä mitään tiettyä pikkuauto- tai kukkabodya jotta vauva ei kokisi surkua.


    Kaislakerttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en itsekään ajatellut asiaa. Tosin aika monelle se on selvää, ettei sukupuolella ole väliä, joten ehkä lapsikin sen aikanaan ymmärtäisi :)

      Poista
  3. Jos käy niin, että tulokas onkin tyttö, kannattaa varautua siihen, että raskausaikana anoppi huokailee, että josko hänkin pääsee mekkoja hankkimaan, mutta sitten lapsen synnyttyä se onkin appi, joka sekoaa ihan täysin. Ja kertoo esim. kaikille tutuille ja tuntemattomille, että nyt on muuten suvussa myös tyttö. :D

    Nimimerkillä appivanhemmilla kolme poikaa, neljä pojanpoikaa, ja sitten meidän Enska.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, hauska! Meillä on apet vähän vähissä, kun kummankin meidän isät on jo sateenkaarisilloilla, mutta touhotusta varmasti tulee mummeilta ;)

      Poista
  4. Meillä oli sama juttu: haluttiin tietää kumpi on tulossa, koska itsestä myös tuntui että se auttaisi jotenkin luomaan suhdetta lapseen jo etukäteen. Olin tavallaan tahallaan jarrutellut mahassani olevan tyypin ajattelemista lapsena ja yksilönä rakenneultraan saakka, koska kovasti jännäilin että mitä jos jotain on sittenkin pielessä ja että en kestä jos menetän sen hellityn ihmisen. Rakenneultran jälkeen taas olin päättänyt että pelosta pitää päästää irti: tämän varmempaa tietoa siitä että kaikki on hyvin ei voi ennen syntymää saada. Onneksi tyyppi on kovasti potkivaista sorttia, joten on helppo olla rauhallisin mielin ja pikkuhiljaa pohdiskella millainen pirpana sieltä tulee :) Me ollaan myös kerrottu aika avoimesti kumpaa veikattiin, sillä luotetaan siihen että meidänkin ystävät ja sukulaiset on sen verran fiksua porukkaa että tietävät kyseessä olevan a) vain veikkauksen (etenkin kun meille arveltiin tyttöä, joka kai aina hiukan epävarmempi arvaus) ja b) ettei sukupuoli mitenkään erityisesti vaikuta vauvan kohteluun. Vaikka oma äitini on kyllä hankkinut sen verran vaaleanpunaisia vaatteita, että sitä on täytynyt hiukan hillitä, kun itse olen neutraalimman värimaailman kannalla anyways. Mutta en silti loukkaannu: antaa mummon kohnottaa, ensimmäinen lapsenlapsi kuitenkin kyseessä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä muistan kans jo ekasta raskaudesta, ja nyt myös tästä, että jotenkin sen rakenneultran jäljeen uskaltaa kunnolla huokaista. Tähän asti jotenkin jännittää vielä ja haluaa tosiaan varmistua kaikesta. Vaikka eihän mikään siltikään ole täysin varmaa, valitettavasti. Mutta pelosta on hyvä päästä – sillä kun ei kuitenkaan saavuta mitään.
      Mullekaan tuo vaaleanpunainen ei kyllä kolahda yhtään, mutta tuskin sellaista "ongelmaa" tulee olemaan, sillä... noh tilastot puhukoot puolestaan. :D Huomenna silti asia selviää (ehkä)! Hiiiii! <3

      Poista
  5. Moi. Oon tässä lueskellu sun blogia ja ihastunu sun kirjotustyyliin. Iskee täysillä! Perhe-elämä ei oo ittelle vielä ajankohtaista, mutta näitä juttuja on kiva lukea. Kaikki tuttua silla lailla, että oon ison perheen esikoinen. Jään seurailemaan ja kommentoin aina ku siltä tuntuu. Kiitos tästä blogista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, onpa ihana palaute! Ja etenkin, että tykkäät, vaikkei samassa elämäntilanteessa ollakaan. Upeaa, hyvä mieli tuli! :)

      Poista
  6. Minusta on mielenkiintoista kuinka paljon lapsen sukupuoli kiinnostaa vanhempia. Kuitenkin lapsessa saattaa olla sekä poikaa että tyttöä. Ehkäpä jopa hiukan ihan sinun omia solujasi omiensa seassa. Jos lapsi on siis poika, saattaa osa hänen soluistaan olla "tyttösoluja", eikä sellainen ole edes kovin epätavallista.

    Kirjoittelin aamulla näistä uusista havainnoista lisää tietoa tänne, totuus kun on tarua ihmeellisempää...

    VastaaPoista

Hae

 

 

Ruokablogien kärki