Tietoa mainostajalle ›

Yksivuotiaan bileet

26.9.2013

Pikkukäppänän yksivuotisjuhlia vietettiin viikonloppuna. Vaikka pikku-ukkeli ei vielä itse osaa pyytää kavereita paikalle, äidin ja isin mie...

Pikkukäppänän yksivuotisjuhlia vietettiin viikonloppuna. Vaikka pikku-ukkeli ei vielä itse osaa pyytää kavereita paikalle, äidin ja isin mielestä oli hauskaa järkätä kestit, joissa on äidin ja isin kavereiden ja sukulaisten lisäksi, myös käppänän kavereita. Paikalle pääsikin noin kolmisenkymmentä vierasta, joista kolmasosa oli lapsia. 

Koska kotona tilat ovat aina melko rajalliset, varsinkin tiskivuorten hallinnan ja jääkaappitilojen suhteen, varasimme juhlapaikan kodin ulkopuolelta. Paikassa oli mukavasti ruokailutilaa ja oleskelutilaa keittiön kanssa samassa yhteydessä. Näin ollen alati keittiössä hääräävät isäntä ja emäntä eivät jää paitsi juhlavieraiden jutuista.

Lisäksi kaikki lapsesta asti tv-kokkia leikkineet saavat toteuttaa fantasiansa ja leikkiä kokkiohjelmaa ihan oikeassa tv-keittiössä. Kaikki, eli minä.


No pakotin kummityttönikin leikkimään:

Noin, takaisin synttäreihin.

Suurin osa ruuista tehtiin jo kotona, osa jätettiin samana päivänä juhlatilassa tehtäväksi. Suolaisiksi herkuiksi loihdimme fetapastasalaattia, rieskarullia ja tietysti, kaikkien (lasten)juhlien ykkösiä: nakkirullia, eli nakkipiiloja! Naposteltaviksi oli laitettu pöytiin sipsejä, popcorneja, hedelmiä ja karkkeja. Jälkiruokapuolta edustivat varman sokeri-overdosen aiheuttajat, M&M's-, suklaa- ja raesokericookiet, kaverin tekemät suussasulavat mokkapalat, sekä vakioni, mustikkajuustokakku. Jos taitoni riittäisivät, olisi ollut hauska tehdä joku megahieno kakunpäällinen, mutta kuten monet taannoisesta postauksesta jo huomasivat, nuo kädentaidot on vähän lusikalla annettu meikäläiselle. Päätä piti kuitenkin sen verran hakata seinään, että askartelin silti kakun päälle tekstit suklaasta spritsaamalla. Mielikuvissani oli ihana kaunolla kirjoitettu spritsaus, tuloksena tikkukirjaimin rimpuiltu toivotus. Oh well, ainakin yritin. 

Vaikka askartelu ja pikkutarkka näpräily ei olekaan meikämuijan taitolajeja, koristelu kuuluu lempipuuhiini. Oli ne juhlat sitten häät, joulu, vappu tai pääsiäinen, meitsi hoitaa koristeet esille. Aivan mieleisiäni koristeita en löytänyt pikakatselulla kaupoista, mutta hätäisesti löytämäni saivat kelvata. Tarkoitus oli luoda aikuismaiseen tilaan lastenkutsutunnelmaa, ja siinä isin ripustamat perusilmapallot, honeycombsit ja serpentiinit toimivat aivan hyvin! Tigeristä löytyi myös hauskat intiaanihahmot piristämään herkkupöytää.

Koska kaikilla on menonsa, ja varsinkin lapsiperheille aikataulut ovat usein työläitä toteutettavia, kerroimme kutsussa meidän olevan mestoilla tietyllä aikavälillä, ja vieraat saivat tulla itselleen sopivaan aikaan juhlille. Oli mukavaa kun synttäreitä saatiin juhlia pisin päivää ja koko ajan riitti hulinaa. Viimeisten vieraiden kohdalla päivänsankari olikin jo ehtinyt simahtaa vaunuihin päikkäreille, mutta se ei laskenut juhlatunnelmaa.

Lahjoja saanut pikkuherra ei aivan vielä hoksannut itse pakettien repimisen ihanuutta, jolloin äiti-ihminen uhrautui (hah!) avittamaan pikkumiestä. Ilmeisen hyvin vieraamme meidän päivänsankarin maun tuntevat, sillä toinen toistaan upeammat lahjat saivat äidin pojan tohkeissaan tutkimaan pakettien antimia. Varsin samanmieliset ystävämme olivatkin sattumalta ostaneet triplana Duplot sankarille. Ilmassa oli huvittuneisuutta, kun kerta toisensa jälkeen paketeista ilmestyi sama lahja. Kuten ystäväni 4-vuotias tokaisi: meillä oli duplo-onnea!



Kummankin vanhemman lemppareita lapsuuden lastenkutsuilta on ollut onginta. Siksi synttärisankarin äiti ja isi järjestivät tohkeissaan näillekin kutsuille onkimishommat. Eikä sankarin vanhemmat olleet ainoat innokkaat, myös muissa vanhemmissa oli havaittavissa pientä lapsenomaista iloa, vaikka onginta olikin vain lapsille tarkoitettu. 

Siskonlapseni olivat saaneet jo aiemmin kunniatehtäväkseen käyttää mielikuvitustaan ja askarrella ongintakankaaseen merestä löytyviä asioita. Meritähtien, mustekalojen, merilevien ja kalojen lisäksi merestä löytyikin sitten ruohoa ja kenkiä.

Ahti antoi merenantimina lapsille ongintapalkinnoiksi kyniä, lennokkeja, askarteluhommia ja pienimmille onkijoille Muumirusinoita. Kaksi kierrosta ongintaa ei meinannut riittää lapsille, enkä ihmettele, onhan se supersiistiä! Onginta on - nakkipiilojen rinnalla - juhlien ykkönen!


Koko päivä vilahti nopeasti kuin nakkipiilo juhlijien kitusiin ja yhtäkkiä bileet olivatkin jo ohi. Juhlapäivää edelsi äiti-ihmisen pirullinen selkäkipu, kenkkuilevat kodinkoneet ja pikku spritsausongelmat, mutta itse juhla oli succee. Siitä suurin kiitos kuuluu rakkaille juhlavieraille!



Seuraavia juhlia odotellessa... joko saa ottaa joulukoristeet esille?




You Might Also Like

0 kommenttia

Hae

 

 

Ruokablogien kärki