Rakastan joulua. Rakastan joulun odotusta, valmisteluja, kauppojen jouluosastoa, joululauluja, glögiä - kaikkea jouluun liittyvää. Jo pienenä joulun tulo oli minulle iso juttu. Kuusen halusin koristella viimeistään aatonaattona, ja aattoa edeltävän yön halusin aina nukkua kuusen vieressä, jotta voin nukahtaa sen kimaltelevia palloja ja kirkkaita valoja katsellen. Ja jos yöllä heräsin kesken unien, minusta oli ihanaa nähdä ensimmäisenä kaunis kuusi koristeineen. Aamulla katsoin tietysti Joulupukin kuumalinjan, Samu Sirkan joulutervehdyksen ja Lumiukon, sekä kuuntelin perheen kanssa joulurauhanjulistuksen.

Sen jälkeen, kun jouduin olemaan - reilu kymmenen vuotta sitten - joulun töissä, tajusin, kuinka yllättävän tärkeä juhla se minulle on. Tuohon aikaan työskentelin laivalla, joten heikon joulutunnelman viritti muka-kinkku seisovasta pöydästä ja muovimukillinen punaviiniä työkavereiden kanssa piskuisessa ikkunattomssa hytissä, virolaisia joululauluja rätisevästä radiosta kuunnellen. Kun vanhempieni piti tulla tapaninpäivänä risteilylle vihdoin näkemään työpaikkani ja viettämään myöhäinen joulu kanssani, he eivät päässeet laivaan, sillä olivat unohtaneet passinsa kotiin. - Tallinnan laivalle tarvittiin passi, eikä vanhempani olleet muina Tukholman risteilijöinä hoksanneet tarvitsevansa passeja noustakseen laivan kyytiin. Ja kun vanhempani yrittivät soittaa minulle kertoakseen tilanteesta, puhelimessani ei ollut piskuisessa, ikkunattomassa ja veden pinnan alapuolella olevassa hytissä kuuluvutta, joten tieto jäi minulta saamatta ja vanhempani palasivat minua näkemättä Turkuun. Laivan vaksi toimitti hyttiini vanhempieni minulle jättämät lahjat, ja minä sitten availin niitä itku silmässä - joulusta  ja vanhempieni pieleen menneestä risteilystä pettyneenä. Se ei ollut paras viettämäni joulu, ja se sai minut tajuamaan ihan oikeasti, kuinka paljon joulu minulle merkitsee.

Näihin vuosiin on mahtunut monta ihanaa joulua kaikkine kinkkuineen ja kuusineen, lahjoineen ja koristeineen - sukulaisten ja ystävien kanssa. Rakastan koristella kodin jouluiseksi omalla tyylilläni, ja fiilistellä joulua jo hyvissä ajoin. Vuosien mittaan joulun vietto on muokkaantunut oman näköiseksemme, mutta siinä on myös paljon lapsuudesta opittuja perinteitä.

Tänä vuonna jouluaatto vietetään sukulaisten voimin meillä, joten odotan suurella innolla tätäkin joulua. Oman lapsen myötä joulu on saanut taas uudenlaisen ja entistäkin suuremman merkityksen. Pääsemme luomaan uusia perinteitä jouluumme, joita lapsemme tulee muistelemaan vanhempana. 

Nyt kun kurkkuni on kipeytynyt ja nenäni on alkanut enenevissä määrin vuotaa, mieleeni muistui viime joulu ja aloin pelkäämään samankaltaista joulua. Muutamaa päivää ennen aattoa kurkkuni kipeytyi ja minulle nousi vähän kuumetta. En suostunut olemaan kipeä joulun aikaan, joten paahdin aattoa edeltävät päivät Buranan ja Finrexinin voimalla. Shoppailin lahjat, leivoin jouluherkut, koristelin kuusen, pidin joululahjavalvojaiset, kutsuin ystäviä glögille ja puuhailin aivan kuin en kipeä olisi ollutkaan. Jouluaattona heräsin aikaisin fiilistelemään Joulupukin kuumalinjan ihania höpöttäviä tenavia, mutta kuulinkin kaiken kuin tuplana. Piipahdin aamulla lääkärissä ja minulla todettiin korvatulehdus perus kuumeilun lisäksi. Menimme suunnitelmia noudattaen siskoni luo viettämään joulua, ja pyrin nauttimaan joulusta minulle ominaisella lapsen innolla korvatulehduksesta ja kuumeesta huolimatta. Kinkku ei maistunut miltään ja laatikot maistuivat kaikki samalta flunssan vietyä makuaistin, mutta koska oli joulu, siitä oli yritettävä iloita täysillä. 

Päivää myöhemmin minulle tuli vielä silmätulehdus ja kaksi päivää myöhemmin myös kolmikuisemme sai kuumeen, yskän ja silmätulehduksen riesakseen. Mehiläisen henkilökunta tuli oikein tutuksi joulunpyhinä, ja välipäivät menivät sekä äidin, että lapsen ollessa vällyjen välissä kuumeessa ja tulehduksissaan. Sitten sairastui vielä isäkin, joten koko kolmikko oli vuoteen omana. 

Kun mies ja lapsi alkoivat toipumaan flunssasta, ehkä karma tai joku muu narttu, laittoi äiti-ihmiselle vielä keuhkokuumeen kaupanpäällisiksi. Sen hoitoon tarkoitettu antibioottikuuri taas vaihdettiin ensimmäisen päivän jälkeen, saatuani allergisen reaktion siitä. 

Olen harvoin kipeä, enkä ole ollut ennen allerginen millekään, mutta juuri viime jouluksi sattui huono mäihä ja paljon odottamani lapsen ensimmäinen joulu meni vähän ankeissa merkeissä.

En halua valittaa, nöyränä toivomuksena vaan - vaikka Joulupukille tai karmalle - esittäisin, että jos millään perheemme saisi tulevasta joulusta inasen paremman. Kun minä niin siitä joulusta tykkään. Ja olen ollut tooosi kilttikin koko vuoden. 

Priti pliis? ♥