Usein kuulee vanhemmista, jotka täyttävät ylioppilaspäivänä vauvakirjan sukulaisille näytille. Paniikissa on keksitty muisteltu ensiaskelten ajankohtia ja yritetty saada vauvakirjan sivut täytettyä lapsuusmuistoilla.

Me saimme lapsen nimiäislahjaksi vauvakirjan, ja aloinkin tuolloin heti täyttämään sen koristeellisia sivuja. Parikuisen vauvan kanssa ei kehitysvaiheita paljon ensihymyä enempää tarvinnut vielä muistella, mutta nyt kun vauvakirja on vuoden verran koristanut vain lapsen hyllyä, alkaa ensimmäisten kääntymisten ja jokelteluiden päivämäärät olla unholassa.

Ehkä käppänä tietää jo vanhempiensa saamattomuuden ja on siksi tähdännyt aika monet kehitysaskeleensa jonkin juhlan tai merkkipäivän yhteyteen: Ensihymyn hän väläytti äidin ja isän 1-vuotishääpäivänä ja kävelemään hän oppi äidin syntymäpäivänä. Omin avuin hän oppi istumaan juhannuksen jälkeisenä päivänä ja ensimmäinen kääntyminen tapahtui pikkumiehen omana viisikuukautispäivänään. Kehitysetappien linkittyessä johonkin merkkipäivään, niiden muistaminen on on ollut onneksi edes vähän helpompaa.



Vauvavuoteen mahtuu monta kehitysaskelta, joten olisi voinut olla viisaampaa täyttää vauvakirjaa vähän useammin kuin kerran vuodessa. No en sentään ihan huolimaton ole ollut - olen kerännyt muistikirjaani jotkin kehitysvaiheet. Ne vaan sattuivat olemaan aika pitkälti juuri sellaisia, joita ei kysytty vauvakirjassa. Facebook-seinäni, neuvolakortti, muistikirjani, niin, ja ne merkkipäivät, auttoivat kuitenkin saamaan melkein jokaiseen kysyttyyn kohtaan vastauksen.

Jatkossa lupaan muistaa täyttää vauvakirjaa useammin. - Ettei tarvitsisi sitten keksiä ylioppilaspäivänä niitä juttuja sinne.