Mulla on asenneongelma. Mua huvittaa vietävästi (lue: ärsyttää), se jeesustelu, että "tänä vuonna emme lähettäneet joulukortteja, vaan laitoimme ne rahat hyväntekeväisyyteen". Joo, nyt sua ärsyttää, että mikäs siinä muka voi ärsyttää? Noh, mua ärsyttää, että sehän on vain kaunis ja siis tosi-tosi hyödyllinen tapa sanoa, että ei jaksettu lähettää, saatikka askarrella kortteja.
Ja siis don't get me wrong, hyväntekeväisyyteen antaminen on oikeasti hyvä. Itsekin teen sitä ja kannustan myös muita. Mutta eihän ne asiat poissulje toisiaan? Vai onko niillä ihmisillä just ollut budjetoituna 20€ kortteihin, mutta hyvää hyvyyttään antavatkin ne hyväntekeväisyyteen? Että eikö olisi ollut mil-lään varaa tehdä vaikka molempia? Ja entä ne monikansalliset yritykset, joilta tulee yhteistyökumppaneilleen vastaavalla sisällöllä sähköpostit? - Niilläkään ei ollut siis todellakaan varaa tehdä molempia?
Tai paremmin: miten joulukortit ja hyväntekeväisyys edes liittyvät toisiinsa? Mistä asti ne kaksi asiaa ovat olleet jotenkin joko-tai -valinta?
- Aah, siitä asti, kun joku keksi, että tässähän on mainio tapa olla vähän laiska ja samalla saa näyttäytyä hyvänä ihmisenä.
Mutta eiks vaan vois sanoo, että annoin rahaa hyväntekeväisyyteen. En lähetä kortteja, koska en jaksa, ehdi tai ei kiinnosta. Kaksi eri asiaa.
Niin niin, mä olen just tämmönen kukkahattutätikommaripunavihervassari ja joku moralistimussuttajakettutyttö, että mulle ei kelpaa just sit mikään.
Minä en saanut sitä memoa, että jompikumpi on valittava, joten hoitelin molemmat.
Yli-ihminen siis. Taivaspaikka on niin mun.
P.S. En käy salilla, koska laitan kuukausikorttirahat hyväntekeväisyyteen.
Irtisanoutumislauseke: Olen urpo. Eli viitsi vitsi, pus pus ja nami nami, hyvää joulua, ja hyvä kun annoitte rahaa hyväntekeväisyyteen.
7 comments
Mä niiiiin yhdyn tähän kirjoitukseen! Tänään juurikin tein seuraavanlaisen facebook päivityksen.. "Olisi hienoa jos olisi joku ylevä tapa kertoa miksi meiltä ei kukaan saanut kortteja, mutta noup, olin laska, sori!" Enkä oikeasti ole edes ollut laiska, vaan pikemminkin ylityöllistetty ja kipeä, mutta ärsytti vain niin se hurskastelu niin paljon!!
VastaaPoistaHahha! Hurskasteluapa just!
PoistaMulla sattu tänään eka tällainen Facebookissa vastaan. Kieltämättä ihan sika ärsyttävää. Ja vaikka taloudellinen tilanne olisikin niin tiukka, että pitäisi valita, on tollainen julkinen huutelu musta vähän noloa. Me ei lähetetä kortteja ihan puhdasta laiskuuttamme, mutta vaikka joku hyväntekeväisyys oiskin se syy, kukaan ei sitä saisi tietää. Nih.
VastaaPoistaHahha! No mää oon sillee huudellu tääl plokis, että oon sanonu et oon antanu, anna sääki. Sillee mä ymmärrän että mainostetaan, kun kannustetaan muitakin tekemään hyvää. Mutta niinku aikasempi kommentoija sanoi, kyllä se joissain tapauksissa vähän hurskastelulta tuntuu.
PoistaNo joo, toi on eri ja sä oot selkeesti kirjottanu siitä, tehnyt jutun ja kannustanut muitakin. Se on just hyvä. Toi korttihomma ottaa vaan päähän :D
PoistaTää on huippuhyväteksti ja supertotta. Mua nyppi ihan hirveesti joulunalla lähettää itse rakkaudella väkerrettyä joulutervehdystä erääsenkin hurskastakin vanhurskaisempaan huusholliin, että miksi niiden yhtäkkiä realisoitunut hyväntekeväisyysherätys on meidän ystävyydestä pois, että ei niin tarvitsis olla. Kimpaantuneena lähetin tolkuttoman määrän rakkaudella väkerrettyjä kortteja, enkä poikkeuksellisesti antanut ropoakaan joulunalushyväntekeväisyyteen. Nih. Hyvää ehdin tehdä sitten ensi vuoden puolellakin kunhan olen saanut kukkahattuni suoristettua.
VastaaPoista"Kunhan olen saanut kukkahattuni suoristettua" - haha! Meikällä on kans kukkahattu aina tanassa, lisäksi halailen puita, olen ituhippi, kettutyttö ja kommari. Ihan perus, mitä näitä nyt on.
PoistaMua ei oikeestaan haitannut, ettei meille lähetetty kortteja, itseasiassa kävi tänäkin vuonna niin, että me saatiin joiltain kortteja, joille me ei itse oltu huomattu laittaa - ja päinvastoin, mua vaan haittaa juuri se hurskastelu. Toki, onhan se nyt hyvä, että ihminen, joka ei elämässään on ole tehnyt senttiäkään hyväntekeväisyyttä, tekee sen sitten edes kerran elämässä, tai vuodessa.