Pää lyö tyhjää. Melkein stressin puolelle ehtinyt mieli, onkin nyt levollinen. Ehkä.

Olin haaveillut tällä viikolla pääseväni ihan yksin hoitamaan kaikki tonttubisnekset kerralla pois, mutta kalenteriin kurkattuani huomasin, että miehellä on kaikki illat jotain menoa, joten haaveeksi jäi vaunuttomat, lattentuoksuiset joulushoppingit. Minulle tuli yhtäkkiä kauhea kynnys lähteä hoitamaan jouluasioita. 

Tuntui, ettei millään jaksaisi pakata itseä ja lasta ja lähteä hikoilemaan kauppoihin. Olin tehnyt jonkinlaisen suunnitelman jo valmiiksi lahjaideoista, mutta ne muutamat, joiden lahjoista ei ollut vielä mitään mielessä, tuntuivat muka kamalan työläiltä hoidettavilta. Ja minä kun en ole edes sellaista joulustressaajatyyppiä - minähän olen ennen tykännyt joululahjashoppailusta!

Onneksi tänään kaveri houkutteli kuitenkin lähtemään jouluostosreissulle, joten sain revittyä itsestäni sen verran irti, että pääsimme lähtemään. Ei se lähtö taaskaan mikään maailman helpoin ollut lapsen saadessa itkupotkuraivarit pukemisen kohdalla, mutta itkusta, hiestä ja kyyneleistä huolimatta pääsimme ulos ja linja-autoon, ja suoritimme muutamassa tunnissa kaikki lahjaostokset. Siis kaikki! No okei, pari lahjaa olen ulkoistanut jonkun muun harteille, mutta muuten kaikki!

Onhan tässä vielä kaikenmoista tehtävää, mutta nyt on hankalin osa-alue hoidettu. Innostuinpa lahjasuorituksesta niin, että sain äskön aikaiseksi tehdä vielä jouluterveisiksi tarkoitetut suklaa-askartelutkin. Menihän niistä kaksi kolmasosaa munilleen, mutta ei sen niin väliä.


Jos vielä saisi itsestään irti siivouksen, kuusenhankinnan, lahjapaketoinnin, jouluruokien hankinnan, leipomisen ja koristelun verran, tää olis niinku valmis paketti. Niin ja jos joku voisi raivata tänne vielä jotain tilaa, sillä juuri nyt kaikki tasot ovat täynnä muovipusseja, suklaaroiskeita, lahjoja, epätoivoa tiskejä ja sen sellaista.

Mutta khyl tää tästä. Kattellaan.