Aisss... kello on jo varttia yli yhdeksän, lapsen hammaslääkäriaika on kympiltä! Voi jumalauta, me niin myöhästytään, ja tuo lapsiraukkakin kerrankin nukkuu... heetkinen, 13 tunnin yöunia! Voi ei, nyt pitää herättää se ja lähteä.
Äiti suhasi ensimmäiset vaatteet ylleen, jotka vaatemytystä... vaatekaapista löytyi. Äkkiä hampaiden pesu, sillä.. no oishan se noloa mennä hammaslääkäriin likaisilla legoilla, nopea panikointi säästä, ulkovaatteista, aamupalan syömättä jättämisestä ja kadonneista kengistä.
Lapsi puoliunisena ylös sängystä - onneksi se sentään heräsi itse, eikä tarvinnut herättää, suoraan vaipanvaihtoon, pari kerrosta vaatetta päälle, toppapuku, villasukat, kauluri, pipo.. noh, kyllä te tiedätte. Ja koko ajan hommaa säesti tietysti kiukkuitku, enkä ihmettele.
Kun viimein päästiin vartissa ulos, rynkytettiin vaunut pihalle ja juostiin vielä nopeasti sisältä hakemaan unohtuneet tumput, oli aika ottaa aamuaerobinen ja juosta bussipysäkille vain toteamaan, että bussi on juuri mennyt ja seuraava tulee vasta viisi minuuttia ennen hammaslääkäriaikaa.
Koska 20 minuuttia ei riittäisi kävelymatkaan, tiedossa olisi toinen aamulenkki. Kurkkasin puhelimestani kelloa ja jostain syystä avasin lukitun näytön.
Siinä se oli, kalenteri avoinna: Voi juma, tänään on keskiviikko.
Ei kait siinä, huomenna uusiksi.
Aamusekoilijat ja hätäaamupala-banaani. Mukana myös aamutoimia helpottanut auto, joka ei irronnut kertaakaan kädestä. |
4 comments
No voihan kettu! Hirveen kiva aamu siis.
VastaaPoistaMutta hurraa pitkille yöunille joka tapauksessa.
Joo se on jännä, että just kun ollaan nukuttu hyvin, niin ihan vain, ettei totuus unohtuisi, pitää vähän sekoilla aamusta.
PoistaSoitin miehelleni heti tämän jälkeen ja arvaa repeskö se. Hyvin mä vedän!
Tää on aikalailla mun painajainen. Tosin oon niin hyvin organisoitunut (not) että yleensä paniikki iskee aina kun tajuan että on perjantai ja pitää soittaa kuntosalille klo 7 lapsiparkkia varatakseni. Joka viikko sama paniikki. Tää oli kyllä melkoinen veto, tosin ehkä ne yöunet kompensoi aamun stressitason nousua?
VastaaPoistaJoo, yöunet pelasti, pystyi jopa vähän nauramaan tilanteelle - kunhan ensin tajusin sen. Siinä herätyksen kieppeillä ei ensin tiennyt alkaisko soittelee sinne lekuriin et saadaanko olla tulematta, vai pesiskö ne hampaat ja vetäis jotkut ryppyset vaatteet päällensä. Siinä kohtaa löi jo niin paljon tyhjää, että teki mieli mennä sikiöasentoon lattialle itkemään.
Poista