Ennen lapsen syntymää jännitin, miten lapsen ja koirien yhteiselo starttaa ja tuleeko sopuisan yhteiselon opettamisesta suuritöinen. Vanhempi koiristamme ei lunkin luonteensa vuoksi aiheuttanut suurta huolta, mutta nuorempi koiramme, joka on selvästi herkempi ja arempi perusluonteeltaan, mietitytti enemmän. Lisäksi vilkkaiden italianvinttikoirien yleinen sähläys aiheutti etukäteen harmaita hiuksia, epäillessäni niiden kykyä huomioida pientä jalkoihin jäävää kääröä.
Kun vauva tuotiin kotiin, molemmat koirat olivat lähinnä tohkeissaan vain minun palaamisestani. Vauvaa haisteltiin, mutta sen suurempaa ihmetystä hajut eivät aiheuttaneet - osaksi ehkä siksikin, että hajut olivat tuttuja, osastolta etukäteen tuodun harsoliinan vuoksi. Jo seuraavana päivänä saatiin huomata, että vauva kyllä vähän kiinnosti, mutta vauvaa enemmän koiria kiinnosti edelleen enemmän vanhat jutut, kuten pötköttely omistajiensa lämmössä.
Kun vauva tuotiin kotiin, molemmat koirat olivat lähinnä tohkeissaan vain minun palaamisestani. Vauvaa haisteltiin, mutta sen suurempaa ihmetystä hajut eivät aiheuttaneet - osaksi ehkä siksikin, että hajut olivat tuttuja, osastolta etukäteen tuodun harsoliinan vuoksi. Jo seuraavana päivänä saatiin huomata, että vauva kyllä vähän kiinnosti, mutta vauvaa enemmän koiria kiinnosti edelleen enemmän vanhat jutut, kuten pötköttely omistajiensa lämmössä.
Alussa vauvaa ei voinut jättää yhtään lattialle vahtimatta, etteivät koirat kesken leikkiensä juosseet vaikkapa vauvan päältä. - Niin, meidän koirathan voivat kävellä ihan surutta ja sen kummempia miettimättä ihmisen yli. Suurina apuina toimivatkin korkea sitteri, jonka sai keittiönpöydän korkeudelle, sekä keittiöön kärrätty pieni vastasyntyneen sänky, jolle sai laskettua turvallisesti vauvan hetkeksi käsistään. Jo muutamassa kuukaudessa koirat kuitenkin oppivat hienosti varomaan lattialla hengailevaa vauvaa ja lapsen pystyi vähän huolettomammin laskea lattiatasolle. Usein vauva saikin lattialla ollessaan lämmönhakuisen italiaanon kylkeensä kiinni ja koira ja lapsi saattoivat ottaa kylki kyljessä yhteiset nokoset.
Jos aluksi lasta suojeltiin sählääviltä koirilta, lapsen opittua liikkumaan, piti koiria alkaa suojella innokkaalta lapselta. Ensimmäiset ryömimiset eivät aiheuttaneet vielä koirien ahdistelua, mutta mitä korkeammalle lapsi pääsi, sitä enemmän koirien perässä kulkeminen ja niiden sörkkiminen alkoi kiinnostaaa lasta. Ennen koirat olivat saaneet olla rauhassa sohvan korkeudella, mutta nyt lapsi ylettyikin pystyasentonsa ansiosta sillekin tasolle. Siksi koirille rauhoitettiin yksi huone ja sen yhteydessä oleva pieni eteistila. Näin koirat saivat kaipaamaansa ruoka- ja leporauhan, eikä niiden tarvitse pelätä lapsen yllättäviä taputuksia ja lentäviä leluja viltin alla nukkuessaan tai yllätyshyökkäyksiä ruokaillessaan.
Jos aluksi lasta suojeltiin sählääviltä koirilta, lapsen opittua liikkumaan, piti koiria alkaa suojella innokkaalta lapselta. Ensimmäiset ryömimiset eivät aiheuttaneet vielä koirien ahdistelua, mutta mitä korkeammalle lapsi pääsi, sitä enemmän koirien perässä kulkeminen ja niiden sörkkiminen alkoi kiinnostaaa lasta. Ennen koirat olivat saaneet olla rauhassa sohvan korkeudella, mutta nyt lapsi ylettyikin pystyasentonsa ansiosta sillekin tasolle. Siksi koirille rauhoitettiin yksi huone ja sen yhteydessä oleva pieni eteistila. Näin koirat saivat kaipaamaansa ruoka- ja leporauhan, eikä niiden tarvitse pelätä lapsen yllättäviä taputuksia ja lentäviä leluja viltin alla nukkuessaan tai yllätyshyökkäyksiä ruokaillessaan.
Olemme harjoitelleet lapsen ja koirien sopuisaa yhteiseloa muutamaa ajatusta mielessä pitäen: Koiran olosta kannattaa tehdä lapsen lähellä miellyttävä ja koiran hienovaraisia viestejä pitää kunnioittaa. Koiraa voi opettaa olemaan rauhallisesti ja nätisti vauvan lähellä, mutta jatkuva pois ajaminen, toruminen ja kireä tunnelma saattaisi aiheuttaa koiralle negatiivisen assosiaation lapsesta. Koiran ei myöskään tarvitse sietää lapsen kovakouraista kohtelua, eikä koiran missään nimessä kuulu olla lapsen lelu. Koirat osaavat kertoa, mikäli kokevat jonkun asian epämiellyttäväksi ja meidän aikuisten tehtävä on osata lukea sitä. Lapsi ei osaa tulkita koiraa, jolloin aikuisen on tärkeää olla tulkkina ja portsarina lapsen ja koiran välillä.
Alun jännittämisestäni huolimatta, asiat ovat menneet yllättävän suurelta osin omalla painollaan. Koirat ehtivät vuoden tottua lapsen läsnäoloon, ennen kuin lapsi edes lähti kunnolla liikkeelle, jolloin liikkuva lapsi ei ollut paikallaan pysyvää lasta paljon kummallisempi asia. Vaikka usein koirat kaipaavatkin omaa rauhaa, silti ne ovat mielellään myös lapsen seurassa. Lapsi rakastaa leikkiä koirien kanssa, eikä koiratkaan pane pahakseen, että joku jaksaa väsymättä heittää palloa ja repiä ilosta kiljahdellen riepua heidän kanssaan. Lapsen lempipuuhaa on koirien syöttäminen, mikä tietysti on parasta myös koirien mielestä.
Lapsi on oppinut, että kättään nostamalla se saa pikkukoirat istumaan. Melkein joskus lapsi malttaa myös antaa kädessään piileskelevän palkkion koirille. Pienen koirankouluttajamme pitäneekin vielä hioa menetelmiään.
4 comments
Olipa hyvä ja hauskasti kirjoitettu postaus :)
VastaaPoistaTuo koirankouluttaja on kyllä mainio, tomeran näköiset käden asennot!
Kiitos! Se on kyllä aikamoinen kouluttaja. Hauskinta kouluttajan mielestä on kulkea herkut kädessä ja siten saada koirat seuraamaan itseään. Sitten kikatuttaa kamalasti! :)
PoistaMeillä harrastetaan ihan samaa, mutta siitä herkusta tai lelustapa ei sitten luovutakaan ilman huutoa..
PoistaJoo, paikoittain samoja ongelmia täällä...
Poista