"Mihin se ruoka nyt meni? Se oli ihan just tässä! Mä en kestä, ihan oikeesti. Tiedätkö sä siitä jotain? Ei se ole jääkaapissa, eikä tässä liedellä... mä en tajua, ei se nyt vaan voi kadota!"
"Aa, kappas, mä olin laittanut sen tänne kattilakaappiin."
***
Äitiä on vähän väsyttänyt viime aikoina. Jokin aika sitten ehdin jo leijua, että meillä nukutaan täysiä öitä, mutta se oli vain jokin harha. Enää ei todellakaan nukuta. Viime yönä heräsin nollanollakolkyt ja siitä puoli kahdeksaan asti nukkuminen tapahtui vain torkahduksina, parhaillaan puolen tunnin jaksoissa. Lapsi heräsi jatkuvasti ja uni tuli vasta kun äiti rauhoitteli uudelleen uneen. Myös kesken päiväunien saa käydä tuuduttelemassa, eikä se edes aina auta, vaan päiväunet jäävät lyhyeksi. Välissä on ollut kuitenkin täysiä öitä, joten moinen heräily ihmetyttää.
Mieleeni juolahti, voisiko nukkumattomuus johtua tämänhetkisestä eroahdistuskaudesta? Että heräileekö lapsi varmistamaan, että minä olen paikalla? Jos kerta muiden nukuttamana lapsi nukkuu hyvin ja heräilemättä, voisiko minun läsnäoloni todella aiheuttaa sen, ettei lapsi malta nukkua? Aikamoinen paradoksi, etten sanoisi.
Vai tekisikö päinvastoin? Voisiko viereen ottaminen auttaa nukkumaan, jolloin lapsi tietäisi meidän olevan koko ajan läsnä?
Vinkkejä kollegat?
(Jostain syystä tämän postauksen FB-jako/tykkäys ei onnistu kunnolla. Itse jouduin kopioimaan linkin, että sain jaettua)
17 comments
Meidän neiti on vielä niin paljon nuorempi kuin teidän pieni mies, joten ihan kauhean hyviä vinkkejä en välttämättä osaa antaa. Meillä ollaan nyt siis 7 kk:n ikäisiä ja tuohon jouluun asti neiti heräsi joka yö parikin kertaa syömään (vaikka siis ollaan jo lokakuusta asti vedetty kiinteää ruokaa....) Mimmi meni illalla nukkumaan klo 19 ja heräsi ekan kerran pahimmillaan jo klo 22.30 ja toisen kerran klo 01.00 ja sitten aamulla ylös klo 05.00. Huh, joo saihan siinä itse nukkua nuo välipätkät, mutta aamulla klo viiden aikaan nouseminen on vaan jotain kammottavaa.
VastaaPoistaPohdittiin kans, että mitä aletaan tekemään. Siirrettiin pikkuhiljaa iltapuuro klo 19 ja nukkuumaan neiti klo 20 (okei, välillä toinen on niin väsynyt, että iltaraivo on sen mukainen). Se auttoi, eka kerran herätään vasta klo 04-05 välillä ja sitten vedetään maito ja unta jatketaan klo 06.30-07.30 asti. On hieman eri herätä vaikka puol seiska joka aamu kuin tosiaan silloin viideltä. Semmoiseen aikaan kun herää, niin kasilta on jo sellainen olo, että pitäiskö alkaa vääntää lounasta.
Mun vinkki on, että lapselle tuhdit pöperöt illalla ja nukkumaanmeno puolella tunnilla, tunnilla eteenpäin, niin että toinen on ihan väskä. Okei, se on omasta ajasta pois iltasella, mutta jotenkin vaan ne hyvät ja katkeamattomat yöunetkin ovat kultaa. Hampaat on tietty oma lukunsa, niiden aiheuttamalle vaivalle ei oikein voi mitään :( Meillä on muuten nyt eka hampi puskemassa esiin! :) Että niitä levottomia öitä tässä odotellessa tännekin päin...
Paljon voimia ja tsemppiä! Kyllä se siitä, usko pois <3
Kiitti tsempeistä ja vinkeistä! Toi iltasyöntihomma on myös käynyt mielessä noiden muiden mun pohdintojen ohella. Merkittävää eroa en ole huomannut, vaikka kundi ois syönyt reilusti, mutta tietysti vois kokeilla vielä sellaista, että syöttää toisen, eikä antaisi syödä itse, kuten yleensä. Joskus kun se itsesyöty ruoka on enemmän leikkikalu ja lattialla, kuin oikeassa osoitteessa! Sillai se mahakin ehkä täyttyisi paremmin :)
PoistaMeillä on ollut aika liukuva tuo nukkumaanmeno - joskus se on voinut olla vaikka kymmeneltäkin, vähän juuri sen mukaan, kuinka väsyneeltä kundi vaikuttaa.
Voi että, toivottavasti teidän rimpsessalla ei ala hampaat vaivaamaan! Luin muuten jostain sillaikin, että hampaidentulo ei muka vaikuttaisi oikeesti yöuniin. Hah, oliskin niin! ;)
Ensinnäkin kiitos kivasta blogista :) Pakko kommentoida, täällä kun kamppaillaan samankaltaisten ajatusten parissa.. Meillä touhuilee lähes saman ikäinen tyyppi ja touhut kuulostavat hämmästyttävän samanlaisilta! Me olemme myös päässeet nauttimaan kokonaisistä öistä ehkä viis kertaa hänen syntymän jälkeen. Nykyään yöt ovat kovin vaihtelevia, joskus herätään kaksi kertaa, joskus 202 kertaa. Tai siltä se ainakin tuntuu. Hyvin usein uni jatkuu vesihörpyn jälkeen, pojalla on selvästi jano. Hän on siirtynyt meidän viereen takaisin nukkumaan joku viikko sitten (kun aiemmin nukkui omassa sängyssä meidän makkarissa ja sitten omassa huoneessaan). Mökillä vietetyn joululoman aikaan yöt olivat loistavia pojan nukkuessa meidän vieressämme, päätettiin jatkaa samaan malliin kotona. Ja hyvät yöt ovat pääasiassa jatkuneetkin (hyvä yö = vain pari). Olenkin todennut että minulle on ihan sama missä nukutaan, vaikka eteisen lattialla, kunhan nukutaan. Tuntuu hyvin paljon vaivattomammalta napata se ukkeli kainaloon siinä vieressä, eipähän tarvitse nousta ainakaan ylös.
VastaaPoistaToivottavasti teilä helpottaa pian :)
Kiitti, kiva kun tykkäät!
PoistaMä mietin tuota janohommaa itseasiasa just viime yönä, hyvä kun muistutit, olin jo unohtanut. Pitää ottaa vesimuki viereen. Mä tiätkö luulen kanssa, että ehkä kokeilen ottaa viereen ensi yönä. Meillä jäbä nukkuikin pitkään vieressä, mutta kun se alkoi liikkumaan, mun oli pakko opettaa se omaan sänkyyn, lähinnä juuri päikkäreiden ajaksi. Pelkäsin että se tippuu unissaan sängystä, kun tuppaa niin paljon heilumaan unissaan. Nyt tietty jos ottaisi sen viereen, niin ei se siitä (kai) mihinkään pääsisi putoamaan, kun välissä olisi.
Kiitti, toivotaan että helpottaa - teille sitä samaa! :)
Ja vielä lisäys edelliseen! Myös sillä on todettu olevan hyviä vaikutuksia, että antaa pojan itse sanoa milloin on aika mennä nukkumaan eikä tuijoteta itse kelloa. Yleensä hän toteaakin 20.30-21.20 "PAAPAA", ja sitten mennään kiireesti :) Näin myös nukahtamisaika on ihan minimissä, suosittelen kokeilemaan.
VastaaPoistaMä kommentoinkin tuonne aiemmin, että meilläkään ei kauheesti tuijoteta kelloa,vaan kattellaan kundin tunnelman mukaan. Meilläkin (onneksi!) nukahtaminen on siis helppoa! :)
PoistaAiettä kun pääsi oikein röhönaurut tätä lukiessa. Ei, ei, älä nyt vaan luule, etten tunne sympatiaa. Tunnen kyllä. Paljonkin. Olen itse siirtänyt meidän kuopusta, eli nyt kahdeksanvuotiasta neitiä omaan sänkyyn, omaan huoneeseen, omaan JONNEKIN nukkumaan 8kk:n huimasta iästä alkaen. Viikonloppuna jouduimme miehen kanssa toteamaan, että Näpsä on onnistunut luuraamaan meidät_kaikki_taas_perhepetiin. :) :) :) Hyvästi illalla lukemiset (äiti, jos sä oot hereillä, niin saaksmäpelatatabletilla?), hyvästi katkeamattomat yöunet (mä vaan äiti ihan pikkusen kiipeen sun yli vessaan, hei sitkumätuuntakasninäytäkännykällävaloa pliiiiis). Olen luopunut toivosta, että siihen mennessä kun hää on 16 vuotias, hää nukkuu omasa petisä. Ainoa lohtu on, että enää tätä ei jaksa ottaa vakavasti :) Tsemppiä teille!
VastaaPoistaHahha! No mulle jo joku sanoikin silloin ku tuo käpy synty, että kyllä se siitä helpottaa kun ne muuttaa kotoa! ;) Jepa jepa, aika rohkaisevaa! :D
PoistaMeillä kohta 10kk ikäinen poikanen, joka on aina nukkunut yönsä hyvin. Sitten alkoi olla näitä ihme yökukkumisia ja itkuntuherrusta.. selvisi että hänellä oli korvatulehdus. En olisi ikinä voinut kuvitella, että hänellä sellainen on, kun oli muuten hyväntuulinen, leikki ja söi ym normaalisti. Tarkistuttakaa korvat :)
VastaaPoistaJoo, totta! Meillä onkin pitkä historia korvatulehduksia, ja huomenna itse asiassa meillä onkin korvalääkäri. Tyypillä on ollut putket korvissa jo nelikuisesta saakka ja nyt tsekataan, onko ne edelleen ihan ok siellä. Voi se tosiaankin olla, että jotain vaivaa korvissa on.
PoistaNiin piti vielä sanoa, että viimeksi ollaan käyty tsekkailemassa korvia jouluna, silloin oli kaikki ok. Me ollaan sellaisessa jatkuvassa korvatarkkailussa, alunperin halkiosta johtuvien korvahommien vuoksi :)
PoistaSama juttu, meillä myös halkiojäbä :)
PoistaTää oli tosin nyt hänen eka korvatulehdus, eikä putkitusta ole vielä tehty..
Aaa, nonni! :) Onneksi ootte säilynyt korvakierteeltä, ainakin tähän saakka. Meillä helpotti kesän alussa ja nyt ei ole vielä ainakaan ollut uusia tulehduksia. Tänään kuitenkin vaihdettiin putket uusiin, niin ilmastoituu jatkossakin! :)
PoistaAi vitsit. Onpa rankka vaihe. Tollai heräily ottaa kyllä koville. Toivotaan, että viereen ottaminen auttais! Muistaakseni Esikoisella oli samankaltaista sekoilua aikoinaan näillä main ja silloin meistä jompikumpi vietti erinäisiä aikoja lastenhuoneen lattialla patjalla nukkuen.
VastaaPoistaIhme sekoilevia tyyppejä! Miksei ne ymmärrä, kuinka ihanaa nukkuminen on! :D Mä nyt aion koittaa ensi yönä - siis jos se heräilee, eli kun - että nostan meidän väliin. Tosin joskus muutama kuukausi sitten siinä kävi niin että se alkoi leikkimään ja lähti oikein olohuoneesta hakee leluja.. haha, mutta silloin se heräsi keskellä yötä oikein kunnolla. Normaalisti heräilyt on sellaisia puoliunisia itkuja, joihin silittely ja hyssyttely auttaa.
PoistaMä suosittelen lapselle omaa huonetta! Olemme siirtäneet omamme n 8kk-1v iässä nukkumaan yksin omaan huoneeseen (siis kun yösyötöt on ohi). Näin kaikki saavat nukkua omassa rytmissään, eikä lapsen tarvitse havahtuessaan tarkistaa, onko äiti paikalla, eikä äidin (isän) tarvitse leijuen kääntää kylkeä/ lukea/ käydä vessassa jne.
VastaaPoistaKuuloetäisyys takaa, että oikean hädän hetkellä olet valmiina toimiin, mutta pienen havahtumisen jälkeen vauva oppii nukahtamaan yksin, ilman apuja, turvallisesti omassa sängyssään. Ilman kunnon yöunia ei kukaan jaksa - ei äiti, isä tai lapsi!
Miehen työpiste olohuoneeseen/ makkariin/ eteiseen, mihin vaan mahtuu.
Terveisin: 6n äiti
Me kannettiin nyt lapsen sänky työhuoneeseen, katsotaan miten yö menee :)
PoistaTää on niin hauskaa, kun tän postauksen jälkeinen yö meni hyvin, mutta sit taas - juuri kun ehdin herätellä toivoa - viime yö menikin taas IHAN poskelleen. Haha, eikait tässä auta kuin nauraa. Onneksi sentään oon hoitovapaalla, ettei horros haittaa duunia.