Mä yritin aloittaa Vähänpä tiesin Anun "Lutiimi"-haasteeseen vastaamisen tässä lapsen päikkäreiden aikana, mutta mulla lyö pää ihan tyhjää. Olen jo luonnostellut vihkoon ranskalaisilla viivoilla meidän viisi omaa pientä rutiinia, mutta sitten taas jumitin. 

Olenkin nyt puolitoista tuntia istunut koneella ja siristellyt silmiäni aamuisen ulkoilun jäljiltä – ne kun ovat tuulisen päivän vuoksi ihan täynnä hiekkaa vieläkin. Mun piti myös leipoa ja siivota vähän lapsen kummisedän vierailua varten, mutta sen sijaan tuijotin puhelimeni etukamerasta otsaryppyjäni ja mietin, että oonpas vanhentunut ja onpa mulla isot ihohuokoset. Sitten tilasin eBaysta pari mineraalipuuteria ja suunnittelin, että pitäiskö lopettaa kulmien kurtistelu ja hymyileminen kokonaan, ettei tulis enempää ryppyjä. Jaaa nyt sitten kirjoitin nämä syvät aatteet tänne, että jää jälkipolvillekin vähän pohdittavaa.  

Mä laitoin Lightroomissa näihin ryppy-selfieihin ton Old polar -presetin, mut mietin myös Aged photoa. Kumpikin ois sopinut teemaan.

Mut siis tosi hyvä tää etukamera tässä mun uudessa vitosen ässässä. Tosi tarkasti osas kuvata mun ikääntymisen. 

Matalan kynnyksen bloggaamista, katsos. Matalatasoista ainakin. Anteeksi.