Tutkimusmatkailijat tervehtivät kevättä

11.3.2014

Meistä on tulossa aikamoisia seikkailijoita ja tutkimusmatkailijoita. Nyt kun kevät kolkuttelee jo ovella (pliis älä tuu takatalvi, pliis), olemme auringon innoittamana haahuilleet pihalla ja tutkineet ympäristöä.

On ollut mahtavaa huomata, että lapsesta on tullut jo niin iso ja tietyllä tapaa omatoiminen, että kärryt voi jo aivan hyvin jättää joskus ottamatta lyhyille matkoille mukaan ja taaperon voi antaa kävellä ihan itse. Meidän tutkimusretkien kuvio onkin mennyt siten, että lapsi käpyttelee edellä ja äiti seuraa perässä. Taaperon tehtävä on johtaa tutkimusretkikulkuetta ja äidin tehtävä on turvata taaperon kulkua. Välillä käy kuitenkin niin, ettei taapero voi viedä aivan niin vapaasti, kuin haluaisi, vaan joutuu pitämään äitiä kädestä, mutta taas turvallisemmilla paikoilla taapero saa ottaa ohjat käsiinsä ja seuraa johtajaa -leikki voi taas jatkua.

Kevään tullen ja lapsen kasvamisen myötä, myös leikkipuistot ovat auenneet meille aivan uudella tavalla. Liukumäki on uusin paras kapistus, ja nyt kun lapsi osaa jo itse kiivetä ylös ja liukua alas, se on myös äidille hiukan rennompaa tekemistä. Liukumista säestetään "jee"-huudahduksella, ja muutamasta naamalleen menosta ja sen vuoksi hiekan suuhun joutumisesta huolimatta, liukuminen on ehdoton ykkönen. Kun leikkipuiston parhaat härvelit on läpikotaisin tutkittu, on viimeisenä keinun vuoro, missä silmät alkavat yleensä lerpsua päiväunien tarpeen merkiksi.

Lähettyvillä tehdyt tietyöt ovat olleet myös pienen tutkimusmatkailijan mieleen. Kaivurifani pysähtyy aina kaivurin nähdessään, ja oman pörinänsä siivittämänä tahtoo jäädä tarkkailemaan suurta kauhaa ja kolisevasti pyöriviä teloja. Kaivurimiehetkään eivät ole voineet olla panematta merkille suurta faniaan, sillä päivittäin on kaivureita pysähdyttävä ihmettelemään. Saatiinpa muuten kaivurikuskilta iiiiiiiso kauhanheilutustervehdyskin eilen, mikä olikin aika huikea näky!

Sisälle ei edes tee mieli, kun pihalla on upea aurinko, kuivat tiet ja lämpimämpi sää. Ulos lähteminenkin on puolet nopeampaa, kun välikerrastot on voinut jo jättää vähemmälle ja asuksi riittää plussakeleillä paljon kevyempi varustus. Taaperokin on vilkkaampi ja liikkuvampi, kun toppaus on kevyempää.

Nyt jo odottelen, että tulisi niin lämmintä, että hanskat, haalarit ja kaulahuivitkin voisi jo nakata vintille, milloin uloslähtö voisi olla entistäkin sponttaanimpaa ja vaivattomampaa. Mutta nyt nautitaan täysillä ihanasta keväästä, ja kohtahan se kesäkin sieltä jo tulee!