Isi-ihminen lähti vuosittaiselle laskureissulleen, joten äiti-ihminen päätti, ettemme jää taaperon kanssa kotiin märehtimään, vaan lähdemme myös reissun päälle. Koirille saatiin hoitaja, joten pakkasimme kimpsut ja kampsut, ja suuntasimme pääkaupunkiseudulle lapsen kummivanhempien luo. 

Olen päättänyt olla rohkea autoilija – että minä en kyllä sitten tule pelkäämään motareita, ja minä kyllä osaan tankata itse, ja minä ajan siinä missä mieskin –, mutta äitiyden myötä, tai paremminkin jo raskauden myötä, minussa heräsikin joku pelkuri. Aloin pelätä suurempia nopeuksia ja kuvittelemaan, että entäs jos. Että jos nyt törmäisi johonkin, niin mitä tapahtuisi, tai että jos nyt katson sekunnin tuota radiota, niin jos tuohon tulisikin just hirvi, tai että entäs jos just nyt tuo rekka kaatuu mun päälle, kun ohitan sitä... No pelkuruudelle en ole suostunut antamaan sijaa, vaan olen päättäväisesti ajanut silti, ja nytkin ajoimme reippaasti ihan vallan Turusta Tusbyhyn saakka. Ou vau. Vaikkakin vähän rystyset valkoisina, koska entäs jos.

No, perille päästiin, ja voi että oli kivaa tulla kylään! Ihan mahtavaa istua valmiiseen pöytään ja syödä jonkun muun tekemää ruokaa. Ihan mahtavaa laittaa lapsi nukkumaan ja juoruta rauhassa rakkaiden ystävien kanssa punkkulasilliset kourassa. Ihan mahtavaa syödä aamulla yhdessä aamupalaa ja jatkaa juttua siitä, mihin yöllä jäätiin. Ihan mahtavaa ulkoilla aamupäivällä yhdessä ja syödä välipalat ennen päikkäreitä yhdessä. Ihan mahtavaa!

Meillä oli tarkoitus tänään jäädä vielä toiseksi yöksi Tuusulaan, tällä kertaa serkkuni luo, mutta siellä sairastuttiin. Seuraava ajatus oli jäädä kaverini luo Vantaalle, mutta sielläkin sairastuttiin, joten suuntaammekin jo tänään kotiin. Kotia ennen kuitenkin piipahdamme oikein stadis, koska haluan käydä muutamassa kaupassa, joita Turkkusest ei löydy. Samalla nautitaan aurinkoisesta Helsingistä, juodaan lattet terdellä ja käydään syömässä jossain ihanassa paikassa. Sillai mä tän nyt suunnittelin. 

Mutta noin yhteenvetona tästä höpöttämisestä: me emme todellakaan jää enää kaksistaan kotiin möllöttämään, jos isi on työmatkoilla tai muulla matkalla, vaan me todellakin lähdemme roadtripille ja suuntaamme jonkun luo kylään, aina kun mahdollista. Niin piristävää tämä on ollut!

Hyvää viikonloppua tyypit! Meitsi suuntaa nyt snadiin stadiin! Ooh, ihana Helsinki!