Ookkonää Oulusa

14.4.2014

Vielä viikko siten mietin, kannattaako meidän perheemme suunnata Ouluun vai Berliiniin, koska matkat maksaisivat yhtä paljon. Siis jos Ouluu...

Vielä viikko siten mietin, kannattaako meidän perheemme suunnata Ouluun vai Berliiniin, koska matkat maksaisivat yhtä paljon. Siis jos Ouluun tulisi junalla ja Berliinin lentokoneella. Oululaiset ystävämme kertoivat, ettei ulukomailla ole mittään ja että täällä on kaikkee, joten me uskoimme. 

Pikkumiehen automatkakestävyys on testattu lähes vuosi sitten, jolloin viimeksi ajelimme Ouluun. Tuolloin vasta puolivuotias tyyppi matkusti melko mutkattomasti kaukalossaan, ja syöminenkin onnistui vauhdissa, kun vain pullon nakkasi suuhun.


Olin varautunut useaan jaloittelua ja leikkimistä vaativaan pysähdykseen, mutta ihan yhden pysähdyksen taktiikalla (heh-heh) kuitenkin tulimme. Lapsi nukkui koko alkumatkan, mikä sopivasti oli hänen päikkäriaikaansa. Sen jälkeen pysähdyimme syömään Jalasjärvellä – niin just, siellä Juustoportti-mestassa. Loppumatka meni kyllä välillä kiukkuitkiessä (pääosin lapsen), mutta saimme paikoitellen hämättyä käpyn iloiseksi lelujen, kirjojen ja luritusten avulla. Toivoin lapsen ottavat vielä toiset tirsat, kun matkaa oli vielä parisataa kilometriä jäljellä, mutta lapsi nukahtikin vasta 60 kilometriä ennen Oulua.

Päästyämme perille vastanukahtanut lapsi saikin jättisuuret harmitukset, eikä suunnittelemaamme syömisreissua uskaltanut lähteä kokeilemaan. Se kun olisi saattanut olla niin vanhemmille kuin lapsellekin epämiellyttävä elämys, kanssaruokailijoista puhumattakaan. Päätimme vetäytyä kämpille lataamaan akkuja, ja mies sai hakea sinne meille ruuat.


Kaverimme, kenen kotona majoitumme, on itse reissussa, mutta oli vieraanvaraisesti pedannut meille oikein namit tyynyille, pyyhkeineen kaikkineen! Hah! Että ihan hotellimeiningeissä mennään, paitsi että tilat ovat kolminkertaiset hotelliin nähden. Tosin aamupala joudutaan tekemään valitettavasti itse.

Niin, ja pikkumieskin voi nyt hyvin! Ilo pääsi valloilleen, kun kaverin koti olikin niin herkku mesta, että täällä pääsi juoksemaan ympyrää huoneiden välillä. Siinä ne patoutuneet matka-angstit sitten tulivatkin puretuksi, ja nythän tuo jo nukkuukin tuolla matkasängyssään.

Että oonkonää (joo ei se noin mee) Oulusa? – No oommää! Melkein Berliini, mut khuulemmil tyypeil.


Tsekkaa meidän kaukomatkatunnelmia Instagramin ja Facebookinkin puolella!

You Might Also Like

5 comments

  1. Vitsi teillä on matka menny hyvin! Mä lähden huomenna yksin neljän lapsen kanssa Sodankylään, sellaset kevyet 900 km edessä. Vähän hirvittää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua! Neljä lasta ja piiiiiikkanen matka! Ja yksin, huh! No miten meni??

      Poista
    2. Mä selvisin pienellä lahjonnalla, kilo karkkia ja uusi nukke. Aika halvalla! Nyt nautitaan lumesta ❤️

      Poista
  2. Hauskaa ulkomaanmatkailua! Mä olen ollut huomaavinani, että meidän taaperon matkakestävyys on hereillä noin tunti kerrallaan. Sen aikaa se jaksaa tuijotella ikkunasta ulos ja hölistä itsekseen. Että aika hienosti meni! Nämä niska vääränä takapenkille lauleloimiset on aina yhtä mukavia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ihan jumissa vieläkin niskat ja selkä, kun on saanut koko 630km nostella tippunutta autoa, laulella, kutitella, ihan vaan pitää kättä toisen käessä (<-huomaa, oulu on tarttunut) jne. Mutta yllättävän hyvin meni kyllä!

      Poista

Hae