Sisäsyntyinen rekkafani

6.5.2014

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, mutta eniten ihmeellistä on rekat... ...ja kaivurit. ...jaaaa traktorit, kuor...

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, mutta eniten ihmeellistä on rekat...


...ja kaivurit.


...jaaaa traktorit, kuorma-autot, bussit, mopot, lava-autot ja pakettiautot. 

Ne bongataan ihan mistä vain, eikä sen jälkeen matka enää etene. Ruokapöydässä tulee olla rekka-auto kädessä, ulkona se pitää olla mukana, kaikki leikit liittyvät ajamiseen ja pörinän pitämiseen, ja toki myös nukkumaan mennään auto kainalossa. 

Ensimmäisellä kerralla, noin puolivuotiaana, kun lapsi päästi ensimmäiset pöristelyt suustaan, olin varma, että tämä ei ole meiltä opittua. Emme olleet koskaan opettaneet, mitä auto sanoo, tai muutenkaan kiinnittäneet huomiota ajoneuvoihin. Siihen aikaan meillä ei tainnut olla vielä edes ensimmäistäkään leluautoa, mutta Brion puinen juna toimi lapselle pörisyttelysytykkeenä. – Mistä se sen saattoi keksiä? Ihan itsekseen! Että asia jossa on renkaat alla, pörisee? Ja että niin on kiva leikkiä? Tämän täytyy olla sisäsyntyistä?

Kun ihmettelin asiaa Facebook-seinälläni, kaverini totesi näiden "poikien juttujen" tulevan, kasvatti sitä lasta kuinka sukupuolisensitiivisesti vain. Minusta sillä ei ole väliä, mitkä jutut sieltä tulevat, kunhan se on lapsi itse, joka päättää millä leikkii ja mistä kiinnostuu. Ilman ulkoa ohjaamista. 

Jos lapsi innostuu autoista, innostukoot, ja jos lapsi rakastuu kampaamoleikkeihin ja barbien pukemisiin, rakastukoot. Ja onhan meillä se (lyhyeksi jäänyt) nukkevaihekin ollut. Sukupuolisensitiivisen kasvatuksen idea kun ei ole kieltää sukupuolien olemassaoloa, vaan olla ohjaamatta väkisin tiettyjen sukupuoliroolien toimintatapoihin. Tarjotaan kaikki vaihtoehdot niin väreissä, leikeissä kuin harrastuksissakin, ja annetaan valita lapsen oman yksilöllisen kiinnostuksen pohjalta. (Oh, tästä aiheestahan saisi aivan oman postauksen!)


Tällä hetkellä lapsemme on kiinnostunut ajoneuvoista, joten niin olkoon. Katsellaan sitten niitä tuolla tienpientareilla. Ja pöristellään niin, että kuola lentää!

Olisi hauska kuulla sekä poikien että tyttöjen vanhemmilta, mitä juttuja teidän perheissä on fanitettu? Ovatko nämä kiinnostuksen kohteet todellakin usein sisäsyntyisiä ja sukupuolisidonnaisia? Siis ei tietystikään joko-tai, mutta valtaosin? 


You Might Also Like

10 comments

  1. Meidän kolmevuotias poika alkoi leikkiä autoilla vuoden ikäisenä ja tykkää edelleen juuri noista ns.poikien jutuista... pikkusisko on nyt vuoden ja matkii isoveljeä autoleikeissä. Muutenkin aika paljon isoveljen mallin mukaan leikkii. t. Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, että esimerkillä on varmasti paljonkin tekemistä asian kanssa! Mistä teidän poika keksi ne leikit, itsekseenkö myös, kuten meillä?

      Poista
  2. Meidän kaksi-ja-puolivuotias tytär ra-kas-taa junia. Ja lentokoneita. Lempparisarjat telkkarista (jota meillä ei toki lainkaan katsota) on Tuomas Veturi ja Puuha-Pete. Lempiväri on suvereenisti pinkki ja housuja hän ei ole suostunut käyttämään lähes vuoteen kun keksi sukkahousut ja mekot, mutta nämä fanitusasiat osuvat kyllä enemmän sinne poikien käytäville (täällä Amerikassa lelukauppojen käytävät ovat vahvasti sukupuolitettuja ja mm. synttärijuhlarekvisiitta on jaettu "Boys' themes" ja "Girls' themes" ja arvaat varmaan kummasta Tuomas ja Pete löytyy...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua! Että siellä on oikeesti määritelty poikien teemat ja tyttöjen teemat noin tarkasti. Ei kovin sensitiivistä. Mahtavaa silti että tyttönne on löytänyt omat juttunsa! Harmi vaan että ympäröivä maailma yrittää lokeroida hänen kiinnostuksen kohteet jompaan kumpaan.

      Mua usein vähän täälläkin kaupassa naurattaa, kun eka kysymys myyjiltä on – olit sitten ostamassa lahjaa, kenkiä tai vaatetta – että onko tyttö vai poika. Jopa lahjapaperin kohdalla pitää määritellä myyjälle sukupuoli. Tekisi mieli sanoa, että älä sä siitä murehdi, näytä vaan ne helvetin kengät! :D Tai että kysyisivät laitetaanko vihreää, keltaista vai punaista. Ei kai siihen sukupuolta tarvita, jos synttärisankari sattuu tykkäämään keltaisesta. Just muuten ostin Henkkamaukalta "tyttöjen" kengät lapselle. Siis tyttöjen osastolta. Mä en vaan tajunnu et ne oli "tyttöjen kengät" – ne kun oli mustat!

      Poista
  3. Hei niin se vain näköjään on, että tytöillä on ne tyttöjen jutut ja pojilla poikien. Pakko olla sisäänrakennettua nuo hommat :D

    Meillä neiti 10 kk on kiinnostunut kaikesta kiiltävästä, siis koruista. Mammojen kaulaketjut, äidin korvikset, äidin ystävien rannekorut...kaikki kiinnostaa :D

    Ja sitten tietty fanitetaan My Little Ponyja :) Kaikki mikä on vaaleanpunaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei muuten meilläkin on jäbä ollut kiinnostunut koruista! Varsinkin kaulaketjuista ja kelloista! Se voi liittyä myös äidiltä perittyyn harakkageeniin ;)

      Voih, My lityle ponyt! :)

      Poista
  4. Ollaan kanssa todettu hepun hoitajan kanssa, että sisäsyntyistä pakko olla. Kolmen tytön kanssa hoidossa viihtyvä poika kun myös olisi kiinnostunut lähinnä vain kaikista liikennevälineistä, oli ne sitten autoja, polkupyöriä tai helikoptereita. Pyh ja pah joku piirtely tai nukkeleikit, joihin on koitettu innostaa ihan samalla lailla. Ulkona voi ihastella parkkipaikan autoja (AUTO!!), yli lentäviä lentokoneita (AUTO!!), potkumopoa (AUTO!!) tai vaikka naapurin moottoripyörää (AUTO!!).

    Vaatteista ja muista kamppeista en edes ala, nimim. serkkutytöltä perintönä puoli vaatekaappia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahaah! AUTO! Meillä kaikki on vaan "brrrrr". Paitsi koirat ja vauvat on korkealla falsetilla "aaa". Mutta joo, sisäsyntyistä!

      Poista
  5. Maailma pienen pojan kautta... <3

    VastaaPoista

Hae