Joskus jotkut päivät ovat vähän kenkkuja. Harmittaa, väsyttää ja itkettää, vaikkei mitään syytäkään pitäisi olla. Kaikki tuntuu vain tyhmältä.
Tästäkin päivästä oli tulla sellainen, vaikka aamu alkoikin kivasti miehen ja lapsen herättäessä synttärimuijan lauluin, kortein ja paketein. Silti jo iltapäivällä ankeus otti niskalenkin ja äiti-ihminen vaipui alakuloon.
Mutta tiedättekö. Se ei paljoa vaadi, että hommat saa korjattua.
Vaikka olisi mieli tehnyt jäädä pieruverkkareissa kotiin mutisemaan, päätimme lähteä perheen kesken synttäri-illalliselle. Jo se, että laittoi huulipunaa ja veti takin niskaan auttoi, mutta hyvä ruoka ja kiva ravintola kruunasi homman. Jälkkärit söpössä pikkukahvilassa ja rauhallinen iltakävely jokirannassa omien kundieni kanssa sinetöi paremman mielen, ja koko päivä oli pelastettu.
Synttäripäivästä tuli sittenkin ihan hyvä. Tosi hyvä.
4 comments
Myöhäinen mutta sitäkin isompi onnentoivotus!
VastaaPoistaKiitos! :)
PoistaMyöhäiset onnittelut! :)
VastaaPoistaKiitoksia!
Poista