Viime postausta kirjoittaessani oli tosi hyvä olo. Maahan leijaileva lumi ja ihanan talvinen tunnelma, sekä tietysti alkava viikonloppu, sai minut jonkin sisäisen harmonian syövereihin ja kaikki onnellisuushormonit kuplimaan päässäni. Tuntui, että olen pelkkää rakkautta ja silkkaa hyvyyttä täynnä.
Seuraavakin päivä meni yhtä onnellisissa merkeissa, kun suuntasimme porukalla pulkkamäkeen ja myöhemmin iltapäivällä joulukadun avajaisiin. Vanhan Suurtorin joulumarkkinat kaikkine kojuineen ja käsityöläisineen oli hyvä lisä talvi- ja joulutunnelmaan. Kaunis jokiranta kauniisti valaistuine rakennuksineen ja jouluvaloineen oli ihanan idyllinen näky.
Mutta sitten tuli sunnuntai, lumi suli ja puro sanoi perkele puli puli.
Olimme haaveilleet lähtevämme tänään vielä retkelle, jota varten pakattaisiin kaakaot termareihin, voileivät rasioihin, eväät reppuun ja reppu selkään. Olisimme käyneet jossain vähän kauempana pulkkamäessä ja ihailleet lumen koristelemia oksia. Nauttineet kauniin valkoisesta maastosta ja hassutelleet lumessa. Mutta ei. Verhojen avaaminen aamulla paljasti karun, lähes lumettoman totuuden. Pihalle tekemämme lumilyhtykin oli sulanut olemattomiin ja paljastanut sisältään ankean hautakynttilän – mikä tosin kiteytti tunnelman täydellisesti.
Taas on loskaa, ja nurmikko ja musta maa vilkkuvat lumenjämien alta. Taas on apeampi olo.
Jännästi se vaikuttaa tuo keli fiilikseen. No sunnuntaikin ehkä. Tai ehkä se ei vaikuttaisi niin paljoa, jos ei olisi ensin lupaillut ja sitten tehnyt ohareita. Keli siis.
Niin että Sääherra. Jos kerta täällä Suomessa on ne neljä vuodenaikaa, niin olisiko pliis mitenkään mahdollista – vaikka ne vuodenajat enenevissä määrin toisiaan muistuttavatkin kaikessa märkyydessään –, että näin talviaikaan olisi sitä lunta maassa? Ihan vaikka sillä lailla reilustipaljon? Koska se luminen maa vaan on älyttömän paljon mukavampi, kuin pelkkä pimeys ja koleus, joita pakoon ei kuitenkaan tässä maassa tähän aikaan vuodesta päästä.
Ystävällisin, vaikkakin vähän katkerin terveisin Laura.
P.S. En aio silti tempautua mukaan ailahtelevaisiin sääkikkailuihisi, arvon Sääherra, vaan otan vähäisenkin ilon irti tästäkin loskaisesta sunnuntaista. Eka tehdään pitsaa ja sitten eilen markkinoilta ostamamme pullapitko lähtee pannulle, kermat vatkuliin ja jälkkäriksi syödäänkin köyhiä ritareita. Kostoksi!
0 comments