Tietoa mainostajalle ›

Kun äiti neulomaan ryhtyi, jatko-osa

11.11.2014

Noniin, arvon kässäsiskot ja -veljet! Eilen saatiin aloiteltua upeaa kauluria taaperolle ja tänään päästiin kivasti jatkamaan sitä! Otin oi...

Noniin, arvon kässäsiskot ja -veljet! Eilen saatiin aloiteltua upeaa kauluria taaperolle ja tänään päästiin kivasti jatkamaan sitä! Otin oikein Marianne-karkit sohvan viereen, panin villasukat jalkaan ja kahvia kuppiin. Istuin risti-istuntaan ja ryhdyin hommiin. 

Ai että sitä ihanan seesteistä ja terapeuttista fiilistä, kun saa omilla pikku kätösillään aikaan jotain niin konkreettista ja sievää. Paitsi että mitä hittoa, miksi tämä mun teos on ihan kierossa? Apua! Miksi. Tämä. On. Ihan. Kierossa. MITÄÄÄH?!

En tiedä mitä jeesuksenkristuksenjapyhänmarianhelvettiä olen taas onnistunut tekemään, mutta se väkerrykseni oli ihan päin... no sitä ittiään. Luulin vielä eilen, vähän ehkä väsyneenä, että se kierous johtuu vain niistä pyöröpuikkojen asennosta ja että se korjaantuu, kun kiepautan jotain jonnekin. 

Tänään sitten päivänvalossa asiaa tarkastellessani ja kutimustyötäni niin pirusti kieputellessani huomasin että ei, ei se kyllä siitä korjaannu millään. Ei, kun kerran olen ihan itse ommellut sinne moisen kiepin. Tiedä sitten, miten olen sen sinne tehnyt, mutta taito kai sekin.

Että hohhoijjaa sitten taas vaan.

Kiero perkele.

No ei auttanut kuin ottaa upea teos pois puikoilta ja aloittaa alusta. Vaihdoin langankin kostoksi vähän vaaleammaksi harmaaksi ja keskityin alusta asti niihin oikein ja nurin -silmukoihin. Eilisessä tekeleessähän ekat rivit olivat kutakuinkin ihan kaaosta ja vain paikoittain oikein, joten ihan hyväkin, että tuli aloitettua alusta. 

Ei tarvi sitten lapsen hävetä (niin pahasti) pakolla kaulaansa istutettua kauluria. Jos se ei enää sitten näytä päiväkotilaisen, vaan ehkä jo ekaluokkalaisen tekemältä.

Uusi, upeampi.

Liina muuten ehdotti eilisen postauksen kommenteissa, että kandee liittyä johonkin ompeluseuraan, koska siellä saa juoda viiniä käsitöiden ohessa. Minusta ajatus oli sikahyvä ja lupasin vaikka perustaa moisen, jollei muuten löydy. Siis heti, kun viininjuontitilaan joskus pääsen. 

Toistaiseksi mennään Marianne-karkeilla. Mutta viininkuvat silmissä täällänäin jo!

You Might Also Like

10 kommenttia

  1. Voi kääk sua! Mäkin haluaisin ompeluseuraa(n)! Huomenna kyllä neulon 5.-6.-luokkalaisten kanssa sukkia ja lapasia, jotka kyllä tekevät myös päin sitä pitkää sanaa, jonka mainitsit. Nekin tekee kieppejä ja jatkaa työtä väärään suuntaan kesken kaiken. Eli sikäli voin kuvitella neuloskelevani vaikka sun kanssa. ;D Mutta luulen, että viinilasia en voi ottaa mukaan. Enkä omia kutimiakaan ehtisi esille kaivaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha! Kiitti hei!
      Kelaa muuten mitä jälkeä tekisin JOS oisin vielä viinipäissänikin. Toisaalta siitä vois vaan tulla parempi.

      Poista
    2. Pikkusievissä tekee varmasti paremmin! Me joskus pelattiin (ennen lapsia) pleikkarilla guitar hero peliä ja itse soitin vaikeimpiin biiseihin enkkarit aina pikkuisessa humalassa :D

      Poista
    3. Oooh, Guitar Hero! Mekin pelattiin sitä joskus nuorina (hehheh) meidän entisen kodin kellarihuoneessa ihan täpöllä. Vieläkin vaivaa Musen Knights Of Cydonia-biisi, jonka sitä yhtä kohtaa hinkkasin aina, enkä saanut läpi. Prkl! :D

      Poista
  2. Huippu postaus! Ja ihan kuin mun elämästä muutama vuosi sitten. Nyt onneks sujuu jo vähän paremmin ja oon uskaltanut tehdä villasukkia ja neuletakkia lapselle. Kiitos sun eilisen postauksen, kaivoin kuukausi sitten hyllänneeni käsityön esiin. �� T.Tiinahema

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa! Kiva että tämmönen kädettömämpikin tyyppi voi toimia inspiraationa käsitöille! Hahah!

      Poista
  3. No mutta noita kiertymiä vaan tapahtuu. Itsekin sellaista juuri kirosin. Todellisen neulesankarin erottaa siitä, että se yrittää uudestaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis tapahtuuko? Muillekin kuin ekaluokkalaisille ja mulle? Mä luulin et oon vaan megakämmäri. Neulesankari kuulostaa muuten just mulle! Se vois itse asiassa olla sen kerhon nimi: Anonyymit neulesankarit.

      Poista
  4. Mun kaulahuiville kävin samanlailla. En oo sen koommin neulonut. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kestä! Mahtavaa, että en ole ainoa kämmi! :D

      Poista

Hae

 

 

Ruokablogien kärki