Sitä saa toisinaan päähänsä kaikenlaisia ideoita. Että alkaisko vaikka juoksee – kyllä, olen alkanut, noin 700 kertaa. Tai että ryhtyiskö kasvissyöjäksi – jep, ryhdytty on, vaihtelevalla menestyksellä. Tai sitten viimeisimpänä kuningasideana: alkaisko neuloa!
No kaivelin esille ystävältäni saamani puikot, jotka Googlen avulla pyöröpuikoiksi tunnistin ja aloin. Neuloa. Ei tosin ollut käryäkään, mitä moisilla puikkoloilla voi kutoa, joten googletin senkin. Pipoon meinasin ryhtyä, mutta sitten muistin, että lapsella ei ole kunnon villakauluria. Kunnon villakauluria tuskin nytkään saadaan, mutta aina voi yrittää.
Tässä välissä soitin sille kaverille, jolta puikot olin saanut ja kysyin, että mitä hittoa niillä tehdään. Miten ylensäkin niillä saa sellaista suljettua(?) neulosta ja voiko niillä tehdä kaulureita. Vähän huvittunut ystäväni selvitti, että niin ja noin niillä tehdään suljettua, ja joo, voi tehdä kaulureita.
Sitten vaan hommiin!
Mutta eihän jumalauta se aloittaminen ollutkaan niin helppoa. Katsokaas kun siihenkin kaivattiin Googlen kuvahakua, jotta äiti-ihminen osasi tehdä sen ensisolmun. Saatika, että siihen pitäisi osata tehdä vielä ne silmukatkin. Ja sitten vielä kun taapero halusi auttaa äitiä, eli sotkeentua varpaistaan lankaan.
Yhtäkkiä tällä muijalla kuitenkin välähti, ja sain kuin sainkin ne silmut tehtyä. 92 niitä olisi kai pitänyt olla, mutta ihan eri langalla, joten päätin luottaa mutuun ja tehdä noin niin kuin silmämääräisesti sopivan kokoisen. Aina hyvä idea.
Seuraava askel oli muistella, miten ne oikein- ja nurinhommat menivätkään. Kolme oikein ja kolme nurin luki ohjeessa, mutta meikä teki kolme oikein ja kolme väärin. Noin. Enhän minä sitä nurinpäinjuttua osannut heti ja todellakin muutama kerta tuli tehtyä sellaistakin kakkaa, että. Mutta en minä sitä purkamaan alkanut, ehei – olisi mennyt hyvä(hkö) työ ihan hukkaan. Olkoon siinä vaan sitten niin.
Noh. Kaksi ja puoli tuntia väkersin, ja hohooo saatana: melkein valmis kauluri!
No ei ihan.
Mutta koukkuun jäin. Olipa kiva tehdä sormillansa välillä muutakin, kuin räplätä älypuhelinta tv:tä katsellessa. Huomenna jatkuu.
Ja kunhan tuo tekele valmiiksi eräänä päivänä tulee, tuo kupeitteni hedelmä saa sitä sitten myös pitää. Vaikka väkisin.
19 comments
Loistavaa, otanpa tostä vierestä vähän samantapaisen härpäkkeen käteeni ja jatkan hommia :D
VastaaPoistaNonni, kiva! Sulta se vaan käy vähän näpsäkämmin! ;)
PoistaHahaa, kuulostaa niiiin tutulta. T. Käsitöiden ihmelapsi
VastaaPoistaVuoden kässämuijat! ;)
PoistaKiitos aamun piristyksestä! :D <3
VastaaPoistaHaha, no eipä kestä!
PoistaSillä tavalla. Seuraavaksi sitten vain hankit hyvän ompeluseuran, jossa saa nauttia viiniä. Sellainen on paras.
VastaaPoista(Toki ymmärrän, ettet ehkä just nyt nauti viiniä, mutta periaate on tärkein.)
PoistaJoo, ja siis heti kun voin nautiskella vinettoa, niin todellakin perustan vaikka itse jonkun kässäkerhon! Koska viini.
PoistaMahtavaa! kiitos hyvästä blogista ja kirkkaista näkövinkkeleistä.
VastaaPoistaItse olin puutöiden mestari koulussa mutta pitihän sitä itsekunnioituksen vuoksi jotakin osata neuloa kun äidiksi tuli. Ja tadaa, samanmoisen kiemurtelun, tuhansien purkujen ja prklöiden jälkeen syntyi villatakki. Voitko kuvitella.
Kyllä, sillä ohje on helppo, aina oikeaa ja vaan suoraa kaidetta pötköön. Sitten lopuksi yhdistellään. Tadaa.
Googlaa "kässänopen painajainen" se on se, mihin haastat itsesi seuraavaksi =)
T: kahden viivan kansalainen & kutomiskauhun selätys
http://kahdenviivankansalainen.blogspot.fi/2013/06/koykainen-kutomo.html
Nosiis joo! Mullaki löyty tuolta lankojen seasta joku kolme-neljä vuotta vanha kaulahuivin alku, joka ei ole valmistunut edes puoleen väliin. Vaikka siis oli vuoden 2011 uudenvuodenlupaus... kröhöm..
PoistaAnna mennä!
Poistakaulahuiveissa on muuten joku kirous. En ole koskaan sellaista saanut valmiiksi, vaikka niitä olen aloittanut tusinan verran. Mutta tämä villapaitahan se valmistui 3 v isosiskolla. Ja sitten heti perään sen minimaalinen kaveri vatasyntynelle vauvalle. Pienempi versio oli supernopea tehdä. AIkaa kului ehkä viikko`?
Kaulurilla en uskalla itseäni haastaa koska ööö... mikä on pyöröpuikko, entäs ne nurinneulokset?
=)
Huikea suoritus! Kuulostaa ihan varsin tutulta, etenkin tuo ensisilmukan googlettaminen ja yleinen pällistely. Hyvä siitä vielä tulee. Tai jos ei tule niin ainakin valmis. Ehkä? Terapeuttista se ainakin on, varsinkin silloin kun sujuu. :)
VastaaPoistaNo nyt alko tänään vähän sujumaan. Toki jouduin alkaa alusta... ööh.. mut kuitenkin! Katsotaan kuinka kauan into kestää, koska totta tuo – terapeuttista on!
Poista:D :D itse jossakin 'mielenhäiriössä' ajattelin ruveta neulomaan.
VastaaPoistaOstin kirjan,puikot ja lankaa.Puikot löysin syksyllä edelleen avaamattomasta
paketista samoin langat.
Kirja on jossain hukassa.Ehkäpä jonain päivänä löydän vielä neulojavirtuoosin. :D
nim.Käsityötaiturin-tytär.
Kyyyyllä tässä on vielä aikaa neulojavirtuoosiksi tulla! Viimeistään eläkkeellä? :)
PoistaMullakin on joku 7 vuotta mennyt kun oon viimeks käsitöitä tehny, ja niiden vuosien takaa löytyki lankakorista parit puolivalmiit lapaset... täysin oli unohtunu mullakin miten kutomishomma toimii, en muistanu nurjaa silmukkaa enkä mitään :D mutta novitalla on youtubessa NovitaTube-kanava, jossa on miniopetusvideoita alkaen ihan siitä ekasta silmukasta. Niistä videoista on kyllä tosi paljon apua, kun en itekään viiti kysellä keltään kutomisen alkeita :D
VastaaPoistaPitääkin etsiä Novitan kanava, jos (kun) tenkkapoo taas tulee! Jännästi ne unohtuu ja toisaalta taas muistuu pian mieleen. Kai... :D
PoistaNiinhän se menee.. :D
Poista