Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun treffeille oman mieheni kanssa menin, eikä teatterilippuja saanut, vaikka oikein soitin. Kyllä en voi ymmärtää, että sen kerran kun minä teatteriin menisin, niin ei muka mahdu. Sanotaan, että kulttuurilla menee tässä maassa huonosti, mutta kyllä ei minusta kovin huonosti voi mennä, jos ei kahta penkkiä teatteriin saa. On kuulemma sesonki. Mikä lie sekin.

Ravintolaankaan ei lauantai-iltana olisi päässyt ilman pöytävarausta. Ei, vaikka kuinka yrittäisi sanoa, että nälkä on ja rahaakin löytyy. Minä olin kyllä sitä mieltä, että tohtiihan noita omiakin pottuja syödä, mutta isäntä meinasi, että sen kerran kun lastenvahti saadaan, niin muiden tekemää ruokaa syödä pitää. Jonkun kloppien näperryksiä, sanon minä. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun minun ruoat ei kelvanneet. Aivan hyviä pottuja.

No treffeille mentiin. Jotakin harjasimpukkoja ja pastaa syötiin. Isäntä oikein punaviiniä otti, mutta minä en semmosista niin piittaa. Mitä lie ranskalaisia tai jotain neuvostoliittolaisia litkuja. Piimää tilasin.

Kun ei sinne teatteriin sitten päästy, mokomat, niin eläviin kuviin mentiin. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun oli ihan täyttä ja ahdasta. Ihmiset olivat ihan liian lähellä ja nauroivat ääneen. Kyllä ei sillon kun minä tytönkloppina kävin, niin ei ääntä päästetty. Hiljaa piti olla. Kun ei siitä kukaan maksa, että toisen ölinää siellä kuuntelee. Ei se sitten ihme ole, että niin kovalla pitävät siellä niitä ääniä. Vaikka korviinhan se sattuu.

Ja kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun sen elokuvan katsoin. Siinä joku karvalakkikääpä vaan valitti koko ajan. Ja ihan kaikesta. Punaista Ford Escorttiaan vaan hinkkasi ja valitti. Pitääkö tuommosistakin tehdä elokuvia, kysynpähän vaan.


Kyllä minä niin mieleni pahoitin.