No jos minäkin sitten. Vaikka olenkin väsynyt tähän jo. En siksi, etteikö siitä pitäisi niin kauan puhua ja pauhata, kunnes se menee läpi, vaan siihen, että siitä pitää vieläkin vääntää. Kun minusta se on sellainen itsestäänselvyys. Päivänselvä asia. 

Asian puolesta on tullut miljardi upeaa, hyvin muotoiltua kirjoitusta ja kaikki on jo sanottu. Minun ei siis enää tarvitse. Ja luulen, että vaikka sanoisin mitä, ei se kuitenkaan umpimielisten päitä käännä. Ne jotka tajuu, tajuu, ja ne jotka eivät tajuu, eivät tajuu. Tajuuks?

Sen verran kuitenkin sanon omasta puolestani vielä – vaikka äskön juuri sanoinkin, ettei minun tarvitse mitään enää sanoa –, että olen koko elämäni, lapsuudestani saakka ihmetellyt, että mitä siitä vouhotetaan. Miksi se on joillekin niin ihmeellistä, saati kummallista tai kamalaa, kun minä olen jo lapsena ymmärtänyt, ettei se ole? Minusta se on ollut aina ihan tavallista. Ei mitään, mistä pitäisi pelihousuja repiä. Edes Timo "no kun ei voi" Soinin. 

Siksi olen lopen kyllästynyt vääntöön. 

Minä siis todella tahdon.  

En saanut ladattua sellaista hienoa kuvaa, mikä kaikilla somessa on, mutta tein itse.