Jahas. On paha mennä sanomaan, tarkoittaako tämä jotain vai ei, mutta nyt on semmosia jänniä tuntemuksia, notta! Kävin juuri koirien kanssa kävelyllä, mikä tosin muuttui sellaiseksi kakkahätäsipsutukseksi, koska en pystynyt kävelemään enää. Mahaa poltteli ja tuntui että on pakko pidättää... vauvaa? Siis sellainen tunne, että vauva tulee ihan kohta housuun. Myös päivällä kaupungilla ollessani oli sellaisia pelottavia oloja paikoittain. Mietinkin pariin otteeseen, että käynkö johonkin kylkiasentoon ja soitan vaikka poliisille.

Päivän neuvolakäynnilläkin sanottiin, että vauva on kiinnittynyt ja ihan tuloasennossa sielläniinsitten.

Tässä pari päivää sitten toivoin vielä, että tulisi sitten jo, mutta huomisen jouluaaton vuoksi toivomus on nyt, että odottaisi vielä edes päivän tai pari. Täytyy sanoa, että jotain maailmankaikkeuden kieroa huumorintajua olisi, jos ensi yönä tai huomenna tulisi lähtö sairaalaan. Kun kerta tässä nyt on niin toivottu muuta.

Yritin tuossa chillailla ja otin oikein nokosetkin, josko se nyt mitään auttaisi siihen, että vauva malttaisi vielä pari päivää pysyä mahassa. Tuli myös valtava tarve vetäytyä hetkeksi aivan omaan kuplaani, mikä niin ikään sai miettimään, alkaisiko kohta tapahtua. Pian kuitenkin pirttihirmu otti minusta taas ylivoiman ja aloin tehdä huomisia perunasalaatteja ja muita. Se siitä lepäilystä ja kuplasta.

Laitettaisiinko kuitenkin kaikki sillai kivan kollektiivisesti peukut pystyyn, että saisin olla kotona vielä ainakin huomisen? Kun minä niin jouluaaton haluaisin olla kotona perheeni parissa. Sen jälkeen ei olisi mitään väliä, koska lähtö sairaalaan tulisi.