VAROITUS: Teksti sisältää too-much-information -tyylistä tiedonantoa, mikä ei sovi herkimmille. Tai kellekkään.
Nyt tuntuu jännältä. Alapäässä. On sellaisia tuntemuksia, joita ei esikoisen raskaudessa ollut koskaan. Muistaakseni. Välillä vihloo niin, ettei pysty olemaan hiljaa. Supistuksia ne tuntemukset eivät ole, mutta tuntuu, että joku kaivaa tietänsä ulos sieltä itsestään. Siis ihan oikeasti, todella ikävä tunne. Kuin koira, joka kaivaa kuoppaa maahan, mutta se koira on sikiö ja maa ja kuoppa ovat... no, arvaatte kai.
Tänään on myös ollut vähän kuumeinen olo. Olinkin hetki sitten jo ihan varma, että kohta tulee lähtö. On väsyttänyt ja ollut pökkelö fiilis. Sellainen kummallinen pöhinä. Makasin sohvalla ja kuvittelin jo itseni synnytyssairaalassa.
Mutta. Tässä vaiheessa viime raskauttakin aloin kuvitella kaikista eri tuntemuksista, että nyt synnytetään. Sitä toivoo jo niin kovin, että pääsisi ponnistamaan, saisi tämän jättimahan pois ja näkisi jo vauvan, että kaikki erikoisemmat signaalit mahaosastolta muka lupailevat synnytystä.
Esikoista odottaessa totuus oli kuitenkin se, että sitten kun se synnytys todella alkoi, en tuntenut yhtään mitään poikkeavaa edeltävinä päivinä tai hetkinä. Ainoastaan yöunet ennen synnyttämispäivää olivat poikkeuksellisen hyvät. Nukuin 12 tuntia putkeen, vaikka aikaisemmat yöt olivat olleet jo pari kuukautta pelkkää heräilyä ja vessassa ramppaamista. Aamulla – eli kahdeltatoista päivällä – nousin ylös ja aloin keitellä kahvia, kun yhtäkkiä lapsivesi meni ja supistukset alkoivat.
Esikoisen raskaus oli ihan täysiaikainen, vaikka niitä ennakoivia tuntemuksia olikin muka ollut jo ainakin neljä viikkoa. Lisäksi kohdunkaula oli jo viikoilla 34 lyhentynyt lähes olemattomiin ja luultiinkin, että vauva tulee varmasti ennen aikojaan. Olin jopa sairaalassa pari päivää seurannassa ja sain supistusten estolääkettä. Lisäksi noilla viikoilla annettiin myös kortisonia vauvan keuhkojen kypsyttämiseksi.
Nyt ei ole ollut edes mitään edellisten kaltaisia asioita, joten saattaa olla harhaluuloja nämä lähtöolettamukseni. Katsotaan vain, niin tässä sitä vielä viiden-kuuden viikonkin päästä, pari viikkoa yliaikaisena kirjoitellaan ja odotellaan, että syntyis jo!
Millaisia tuntemuksia kanssamutseilla on ollut ennen H-hetkeä?
11 comments
Mäkin kyllä muistan tuollaiset kaivertavat tunteet alakerrassa kuopuksen odotuksesta. Mutta ei se synnytystä ennakoinut, sillä lopulta poika syntyi sektiolla, kun oli perätilassa.
VastaaPoistaEsikoisen syntymää edeltävänä päivänä mulle iski valtava, klassinen pesänrakennusvietti. Leivoin monta pellillistä rahkapullia, jotka sitten homehtuivat jääkaappiin, kun lähdettiin kiireellä sairaalaan ja oltiinkin siellä koko viikko koko perheellä.
Onnea loppuodotukseen!!!
Voi rahkapullia! :D Niin eihän noista tuntemuksista tiiä. Kuuluvat asiaan, mutta eivät tarkoita silti välttämättä mitään. Blööh...
PoistaEi sitten niin minkäänlaisia. No siis äksönit alkoivatkin 5 viikkoa etuajassa, joten ei ollut tullut mieleenkään mitään tuntemuksia vielä tunnustella. Minähän en edes tajunnut synnytyksen olevan jo käynnissä (en tuntenut supistuksia), ajelin ihan tyynenä itse autolla puoli tuntia sairaalaan tarkastukseen, housut lopulta lapsivedestä läpimärkinä "kun vähän lirahtelee jotain". Jos toinen kerta joskus tulee eteen, olen varmaan ihan hysteerinen kaikkien tuntemusten kanssa että mitä jos nyt taas tulee etuajassa.
VastaaPoistaTsemppiä loppurutistukseen! Pakko vielä sanoa, että olet todella hehkeä odottaja! (Itse tein sen virheen että menin uusimaan ajokorttikuvani 8kk raskaana - sitä virhettä älkää kukaan koskaan toistako :D)
Apua! Haha! Mulla alkoi lapsivesien menolla, jota seurasi heti tuntuvat supistukset, joten ei enää ollut epäselvää mitä tapahtuu. Mutta toisin kuin sanotaan, niin mulla oli kyllä ne kivuttomatkin supistukset, joita en supistuksiksi ees mieltänyt, tehnyt jo työtänsä ja tosiaan jo kuusi viikkoa ennen h-hetkeä avannut mestoja.
PoistaKiitos paljon! :)
Ihana sinä :D Kyllähän sitä tosiaan voi aina arvailla vaikka joka päivä, että "tänään se syntyy", eiköhän sitä sitten joku päivä oo oikeassakin, jos joka päivä arvuuttelee, haha! Meidän muksu syntyi kans just niin, etten ollut ehtinyt miettiä vielä asiaa, ihan siis tavallaan yllätyksenä. Niin yllätyksenä kuin silloin 40+3 viikoilla voi ;D Tsemppiä ja jaksamista loppuraskauteen! :)
VastaaPoistaJoo, muistan kuinka ekassakin raskaudessa kuvittelin varmaan ihan kohta lähteväni synnytyshommiin, mutta nöy. Sit vaan lähettiin yllättäen, kun olin jo vähän antanut periksi, että tulee kun tulee. Kiitti paljon! :)
PoistaTäällä menossa 38+3 ja ihan samanlaista ei niin miellyttävää "kaivamista" menossa. Olen pohtinut että kyse olisi pään pyörittelystä kun omani ei ainakaan ole kiinni missään. Iltaisin saa jo kärvistellä supistusten kanssa mutta tuskimpa tämäkään vapaaehtoisesti silti ilmaantuu kun ei ole omistani tullut vapaaehtoisesti kukaan :)
VastaaPoistaAi ei oo tullut kukaan, no höh! Ja voi noita kaiveluita - ihan hiton inhottavan tuntuisia! Mulla on lisääntynyt supistukset ja nyt parina päivänä ollut jo vähän selässäkin tuntuvia kivuliaita. Mutta niin vaan ei oo säännöllisiä, joten venaillaan venaillaan... huoh. Tsemppiä sullekin loppuodotukseen. Kyllä ne sieltä sit tulee - tavalla tai toisella! ;)
PoistaMulla on ollut ihan samanlaisia "tuntemuksia"! Viime lauantaina, muutaman kerran sen jälkeen ja taas tänään niin että huudahtelen kun yritän hiljaa hivuttautua paikasta toiseen. Olen kuvaillut sitä esim. miehelle niin, että tuntuu kuin vauvalla olis porakone tai veitsi joilla se kaivertaa, mutta sun kuvaus on kyllä osuvampi. Mitäköhän ihmettä tämä on, kun en myöskään supistuksiksi mieltäisi?
VastaaPoistaJa ihan samoin toivon, että tää olisi jo tässä. Vauva saisi tulla, se on jo täysiaikainenkin. Jos tällä kivulla ja supistelulla ei mitään tapahdu, niin en tiedä koska sitten. Viimeksi synnytys käynnistettiin ja siksikin jännään, että millaista se on jos käynnistyy ihan itsellään, ei mitään hajua!
Hah! Porakone ja veitsi, how pleasant. Mutta siltä se kyllä tuntuu. Emmä tiiä mitä hittoa se on, ällön tuntuista kyllä. Toivottavasti sulla käynnistyis itestään pian! Tsemppiä loppuodotukseen!
PoistaOi noita tuntemuksia! Ei siitä oo kuin kolmisen kuukautta kun minäkin niitä tunsin. Minäkin miehelle selitin niitten tuntuvan siltä kuin vaavi kaivais itselleen reittiä ulos kuin koira. Mun molemmat synnytykset on alkanu supistuksilla. Ekasta veet meni salissa itekseen ja tästä toisesta puhkastiin kalvot. Mutta tästä toisesta mua supisteli pitkään, toista viikkoa, välillä säännöllisesti ja välillä ei ollenkaan. Kun tuli aika syntyä, niin ei supparit sillonkaan ollu säännöllisiä, jos oisin oottanut sitä että supistukset tulee viiden minuutin välein vähintään tunnin ajan, niin poika ois syntynyt kotiin.
VastaaPoistaTsemppiä matkaan!