Tietoa mainostajalle ›

Ensimmäinen vuorokausi kotona

8.1.2015

Minua jaksaa edelleen ihmetyttää, kuinka seesteinen alku meillä on ollut. Ihan varmasti iso osa liittyy myös siihen, että vauva on toinen la...

Minua jaksaa edelleen ihmetyttää, kuinka seesteinen alku meillä on ollut. Ihan varmasti iso osa liittyy myös siihen, että vauva on toinen lapsi, jolloin kaikki asiat ovat jo tutumpia ja siten mielikin on rauhallisempi. 

Mutta kyllä tämä muutenkin on helpompaa. 

Vauva syö ja nukkuu. Niin ne aina tekevät ensimmäisinä vuorokausinaan, mutta tämä vauva tekee sen juuri niin täydellisen vuorotellen. Ensin se syö ja sitten se nukkuu. Ei siis siten, miten minä ensimmäiseni kanssa totuin, että se syö nukkuessaan ja nukkuu syödessään, eikä sitä koskaan voinut laskea käsistään, koska jos sen laski, se hermostui ja halusi taas syödä. Ja siten se taas nukkui kesken syömisen.


Pääsimme eilen sairaalasta vauvan kanssa kotiin. Innokas isoveli ja isi tulivat hakemaan meidät. Vauva matkusti omassa kaukalossaan isoveljen kanssa takapenkillä, mikä oli veljen mielestä aika huisia. Kotona vauva – yllätys yllätys – söi ja nukkui. Sitten se heräsi ja söi. Jaaaaaa sitten se nukahti.

Yöllä oli vähän levottomampi meininki. Makuultaan imettäminen ja pimeässä oikean imuotteen löytyminen on vähän kikkailua vaativaa vielä. Lisäksi keskellä yötä sänkyymme ahtautuva taapero toi omat haasteensa hommaan. Omat yöuneni siis jäivät jonnekin oikealla puolella nukkuvan vauvan imetysrumban ja vasemmalla puolella nukkuvan, unissaan äitiä selkään potkivan taaperon välimaastoon.

Aamulla kuitenkin koko posse sai nukuttua muutaman hyvän tunnin. Puoli kymmeneltä taapero ja isi-ihminen nousivat ylös ja tekivät aamupalaa. Sitten ne lähtivätkin jo Mehukattimaahan rössyilemään ja jättivät minut ja vauvan taas chillailemaan. 

Viestinä saamani videotallenteen perusteella Mehukattimaa tuli taaperolle tarpeeseen. Se ei niin tämmösestä chillailusta ole perustanut.


Vaikka minunkin kai kuuluisi nukkua kun vauvakin nukkuu, en osaa sitä juuri nyt. Toistaiseksi on ollut vaan niin siistiä saada aikaiseksi asioita. Eilen laitoin vauvanhoitopisteen kuntoon ja pesin samalla koko vessan, pyykkäsin koneellisen pyykkiä, purin sairaalakassin ja siivosin kotia. Tänään otin jouluvaloja pois, pyykkäsin vähän lisää ja jatkoin siivoamista. Ison mahan kanssa oli paikoittain hankalaa kaikki tekeminen, joten nyt on kiva ja energinen olo tuhtata kaikkea. 

Pahoittelen nyt tätä vaaleanpunaisen onnen läpi kirjoitettua huttua – kyllä nää jutut tästä varmaan kohta taas palautuvat omille urpoille urilleen. 


Mutta joo. Iisisti otetaan. Vauva nukkuu, meikä bloggaa ja nyt alan katsoa lounaan ääreltä uutta lemppariani, juuri sopivan höttöistä brittiylimystöviihdettä, Downton Abbeyta. Ta ta sweetie darlings!

You Might Also Like

10 kommenttia

  1. Tuo viimeinen kuva... Tulee omien lasten vauva-ajat mieleen, vauvan tuoksu ja lämpö. Ihanat untuvahiukset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ja se pehmeä niska ja kaikki. Voi vauvaa <3

      Poista
  2. Voi että, voi että <3 <3 <3
    Niin, ja paljon onnea!

    VastaaPoista
  3. Voi suloisuus, oi ihanuus! Mä yllätyin toisen lapsen synnyttyä myös siitä, että kuinka leppoisaa se alku olikaan. Esikoisen kohdalla hyvä jos pissalla uskalsi päivän aikana käydä, kun jotenkin piti olla ihan koko ajan vauvan käytettävissä ;) Toisen kohdalla sitä osaisi sitten ottaa itsekin rennommin. Ihania hetkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se juuri on! Kiitos, ihanista hetkistä ollaan saatu nauttia! :)

      Poista
  4. Oi onnea! Täällähän on lisäännytty! Muistan muuten itse saman, että kakkosen kans oli niin siistiä. Ei paineita siitä, selvitäänkö tän kans yms. Vauvakin sen varmasti aistii ja positiivinen kierre on valmis <3. Ihania päiviä teille!

    -Riikka

    VastaaPoista

Hae

 

 

Ruokablogien kärki