Sellaista, että minä olin tänään yksin kokonaiset kolme ja puoli tuntia kahden lapseni kanssa. Nelipäiväiseni ja kaksivuotiaani kanssa, ja me selvisimme siitä!
Molempien lasten tarpeisiin vastattiin. Taaperon kanssa leikittiin ja pikkusiskon maitojano sammutettiin. Monesti. Imetin leikkiessäni ja leikin imettäessäni. Kaikki olivat tyytyväisiä.
Sitten otin seuraavan askeleen. Ajattelin, että koska tämä sujuu kuin vanhalta tekijältä, voinen tehdä vielä ruokaakin tämän homman keskellä. Pistin perunat kiehumaan ja aloin valmistaa kastiketta. Leikkasin sipulit ja sillai. Oli hyvä fiilis. Niinku että supermutsi täs kato vaan moi.
 |
| Kauppalistankin lähetin miehelle |
Sitten se fiilis menikin jo ohi. Vauva alkoi itkeä, taapero alkoi itkeä, perunat ylikeittyi räjähtäen veteen ja sipulit paloi pannulle. Kaikki halusivat jotain äidistä. Ne sipulitkin.
Liedet pois päältä, vauvalle tissiä, taaperolle lelu sohvan alta pois ja pieni hengähdystauko ruuanlaittoon.
Lopulta silti sain kuin sainkin soosit tehtyä. Perunoistakin puolet olivat vielä syömäkelpoisia.
Kun isi-ihminen tuli kotiin, pöytä oli katettu ja ruuat valmiina. Se pitää mua ihan varmana jonakin ylijumalana nyt. Tosin se sai siivota kaikki ylijumalan jäljet keittiöstä, koska ei se ylijumalakaan nyt sentään ihan kaikkeen pysty.
5 comments
Tiedätkö, mulle suurin urotekosi tuossa illassa oli pöydän kattaminen :D Olin siinä siis suorastaan surkea noihin aikoihin, viskelin vaan jotain eripariastioita ja voipurkkeja rumassa järjestyksessä pöytään. En mä edelleenkään mitenkään hirveästi arkena panosta kattaamiseen, mutta edes vähän enemmän kuin tuolloin.
VastaaPoistaMutta anyways, mä niin muistan tuon ajan. Vauva liinassa ja samalla junarataa rakentamaan, vauvalle tissiä, taaperolle jotain.. mutta kyl, hyvin sä vedät.
Hahah Ja kiitti!
PoistaMut kato mä oonki tämmönen wannabe-martta. Mä katan pöydän ihan vaan itelleniki. Siinä on sellaita arjen juhlaa, lol ja yolo. :D
Joo, ei, kattaaminen ei ople munkaan juttu, lapsille ruat, leivät, maito ja salaatti eteen, mutta muuten jokainen hakekoon itse kihvelinsä, kahvelinsa, voipurkkinsa, lautasensa ja ruokansa. :D No, sentäs sen ruoan teen kun kotona oon. Ja sekin on näiden kolmen kanssa saavutus - kuten taas tänään. Hohhoijaa!
PoistaMusta sä kyl oot ylijumala, sillä mä en kyllä saa kastiketta tehtyä jos oon kaksin ihan vaan tän 2 kk vanhan kanssa... (Pinniksestä kuuluu "wäääää" ja sitterissä minuuttiakaan viihtymätön halimonsteri herää tasan sillon kun ne sipulit on siellä liedellä ja perunat liehumassa, testattu on...) Et niinku respect ja sillee<3
VastaaPoistaTsih, kiitos! <3
Poista