Tietoa mainostajalle ›

Hässäkänhamstraajamutsi

26.3.2015

Sitä on ihminen vähän hassu. Näemmä silloin kun mulla on muutenkin hässäkkää, tuppaan tekemään itselleni lisää hässäkkää. Pakko vaan haalia ...

Sitä on ihminen vähän hassu. Näemmä silloin kun mulla on muutenkin hässäkkää, tuppaan tekemään itselleni lisää hässäkkää. Pakko vaan haalia tekemistä, ja jollei se riitä, keksitään vähän päälle.

Meillä oli isi-ihminen parin päivän työreissulla, jolloin mulle jäi ympärivuorokautisesti hoidettavaksi pari lasta ja pari koiraa. Eli hässäkkää. Ihan perus.

Ei siinä. 

Mutta sitten päätin lähteä Hulluille päiville yksin kahden lapsen kanssa. Lisää hässäkkää. Ja hiki. Ja tuplavaunut. Ja isin synttärilahjan metsästys. Lisää hikeä. Ja hässäkkää. Eikä me lopulta edes tohdittu tunkea varsinaisiin hullutteluihin. Käytiin vaan ostamassa haamutortut ja vetäydyttiin takavasemmalle. Ostettiin lahja muualta.


No sitten keksin, että oispa hauska kun yllätettäisiin synttärisankari-isi menemällä lentokentälle lasten kanssa vastaan. Tehtäisiin oikein kyltit ja kaikki ja koristeltaisiin koti synttärisankarille valmiiksi ja puhallettaisiin iltapalalla kynttilät ja annettaisiin lahja ja tehtäisiin kortti ja ja... No arvata saattaa, että kaksivuotiaasta ei ollut hulluna apuja kortin- ja kyltintekohommissa, joten mutsihan ne vahakynät käteen lopulta otti ja askarteli kaikki lapsen päikkäreiden aikana, vauva toisessa kädessä. Eli näääin paljon lisää hässäkkää.

Olin myös sopinut treffit taaperon päikkäreiden jälkeen kaverin luo, joten kun lapset heräsivät, vedettiin taas kengät jalkaan ja lähdettiin. Taaperoparalle vaan oli järkytys, että kotiin oli tullut päikkäreiden aikana juhlaviirejä, eikä hän saisi nykiä niitä alas. Ja että pöydällä ollut paketti ei ollutkaan hänen, vaan odotti siinä isiä. Voih. Eli heti kun niistä itkuista selviydyttiin, päästiin lähtemään. Hässäkkää sikana.


Kaverin luona sen sijaan oli rentoa, koska taaperolla oli leikkikavereita ja mulle tehtiin kahvin kanssa leipää naaman eteen. Hässäkkämittari laski punaiselta sinisen puolelle, ja se oli aika hyvä.

Mutta kun päästiin lentokentälle ja kellokin oli jo melkein kahdeksan, kumpikin lapsi oli aika valmista kauraa. Megapaljonhässäkkää. Ja karkailevia kaksivuotiaita. Tai siis vain yksi, mutta se tuntui tosi monelta. 

Taapero kyllä tsemppasi lopulta hienosti. Oli ihan skarppina kyltti kädessä isiä vastassa. Ehkä, koska sai kaverilta lainaan lentäjäpuvun, joka päällä sai olla vastaanottokomiteassa. Ihan muina hävittäjälentäjinä.


Loppujen lopuksi saatiin isi yllätettyä – mikä oli pääasia – ja päästiin kotiin syömään haamutorttuja. Että ihan jees. Hässäkkäpäivä, aivan hyvä päivä!

You Might Also Like

2 kommenttia

Hae

 

 

Ruokablogien kärki