Kasvatusvinkit vastaanotettu

13.3.2015

Olen useasti todennut, että meidän lapsi käy kehuilla. Tarkoitan, että parhaiten lapsestamme saa irti toivottua käytöstä, kun häntä kannusta...

Olen useasti todennut, että meidän lapsi käy kehuilla. Tarkoitan, että parhaiten lapsestamme saa irti toivottua käytöstä, kun häntä kannustaa ja kehuu hänen toimiessaan oikein. Tietysti kieltojakin tarvitaan, mutta ymmärtänette pointtini.

Viime aikoina lisääntyneen kikkailun ja teen-juuri-toisin-kuin-äiti-käski -käytöksen vuoksi lueskelin taas muutamia tekstejä omien ajatusteni tueksi ja muistutukseksi. Olen lukenut tämän jutun aikaisemminkin, mutta nyt siinä oli taas paljon tilanteeseemme sopivia ajatuksia ja vinkkejä.  



Lueskelin tuota tekstiä tässä vauvaa imetellessäni ja laitoin kyseisen linkin miehellenikin, joka samaan aikaan hengaili taaperon kanssa eri huoneessa. Lisäsin vielä viestiini lainauksen, jossa oli lyhyesti ilmaistuna samaa ajatustusta, mitä minulla on ollut. 

"Lapsi haluaa vanhemman huomiota. Hän oppii, millä keinoilla huomion parhaiten saa. Jos huomiota saa myönteisellä käytöksellä, lapsi oppii käyttämään sitä. -- On siis hyvä huomata ne hetket, jolloin lapsi käyttäytyy ja toimii vanhemman toivomalla tavalla ja kiittää aiheesta: ”Minusta oli tosi mukavaa, kun sinä …”, ”Tulin iloiseksi, kun sinä …”, ”Olen ylpeä sinusta, kun …”"


Samalla hetkellä, kun lähetin viestin, taapero, tuo kupeitteni hedelmä, sattui juuri takaa-ajamaan ja härnäämään koiria, heittelemään leluja ja olemaan muutenkin ihan sekoboltsi. Iltavillit, niin sanotusti.

Pienen hetken päästä toisesta huoneesta kuului hyvin alleviivatusti lausuttuna: ”Minusta oli tosi mukavaa, kun sinä lopetit koirien kiusaamisen. Tulin iloiseksi, kun sinä et enää heittänyt niitä leluja. Olen ylpeä sinusta, kun rauhoituit, etkä enää sekoillut"

Haha! Viesti vissiin vastaanotettu!

You Might Also Like

9 comments

  1. Tää on muuten niin totta. Ihan liikaa tulee kiellettyä ja keskityttyä ns negatiiviseen. Kunbkapset on nätisti niin ei tuu sanottua mitään. On vaan tyytyväinen kun ne ei hajota paikkoja ja itse saan omaa rauhaa. Just silloin pitäis olla kehumassa mutta onkin vaan hiljaa ja huomioimatta. Ja sitten kun alkaa riehuminen ja kiukuttelu niin sitten kyllä "huomioi" eli kieltää ja hermostuu. Täytyykin alkaa käyttämään tätä positiivista lähestymistapaa.

    Toinen asia mikä ei liiry varsinaisesti yhtään tähän on semmonen mitä miehen kanssa tänä aamuna mietittiin, että lapsettomille kaverille tulee herkästi tuotua esiin vaan ne rankat ja negatiiviset puolet lapsista ja arjesta. Sen kuinka itse on väsynyt ja lapset kiukuttelee yms. Mutta harvemmin sitä tulee hehkutettua kuinka rankkuudesta huolimatta on ihan älyttömän onnellinen ja kuinka paljon omasta elämästä tykkää sen kaoottisuudesta huolimatta. Sitten kun miettii että miksi jollain pariskunnalla ei ole kiirettä hankkia lapsia niin onko se ihme kun katsovat vierestä lapsellisten hulabaloota.
    Se jolla on lapsia osaa siksi kaivata niitä asioita joita lapsettomilla on koska on itse kokenut sen vaiheen elämässä. Mutta lapsettomat eivät ole kokeneet lapsellista elämänvaihetta eivätkä siksi ymmärrä kuinka paljon se rankkuudestaan huolimatta alkaa. Ja tässä nyt tarkoitan sellaisia lapsettomia jotka on sitä omasta tahdostaan.

    VastaaPoista
  2. Tulipas typoja kun puhelimella näppäilee. Siis tuohon loppuun piti olla antaa eikä alkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näihän se on! Pitäisi enemmän keskittyä siihen positiiviseen, eikä aina vaan negatiiviseen. Mä aloin oikein miettiä, miten sitä tulee juteltua lapsettomille kavereille. En oikein ees tiiä, pitää alkaa kiinnittää huomiota! Hyvä pointti!

      Poista
  3. Haha oli pakko lukea tää postaus ääneen mun miehelle, koska lähettelen sille yhtenään kaikenlaisia ahaa-elämys-linkkejä :D :D (Oisin toki voinut myös lähettää tän linkkinä... ;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! Sama meininki siis siellä! Vitsi et tää nykytekniikka on kätevää! ;)

      Poista
  4. Koirani oon kouluttanut positiivisesti ehdollistamalla. Kattoiskohan muut mammat vinoon perhekerhossa, jos mulla ois klikkeri mukana ja annan lapselle palan porkkanaa kun saan merkattua toivotunlaisen käytöksen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile, pliis! ;) Ollaan monesti kaverin kanssa naurettu just, että yllättävän moni koira-asia asia pätee myös lapsiin. Hah!

      Poista
  5. *reps* :D Kannatan myös ehdottomasti Lauran edellä ehdottamaa: meillä koiria ei ole naksuttimen kanssa koulututettu, mutta muuten samalla idealla kyllä. Ja todellakin lasta palkkaamaan porkkanalla, rusinalla tai jos vaikka xylitol -pastillilla erityisen toivottavasta toiminnasta :P Ei vaan, vakavasti otettuna jutussa on tottakai vissi pointti. Ja samasta syystä sama toimii myös koiriin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tietyllä tapaa samat periaatteet toimii niin lapsiin kuin koiriin! :D

      Oon myös yrittänyt lahjoa rusinoilla joissain tilanteissa. On toiminut vaihtelevasti... ;)

      Poista

Hae