Aina sitä sosiaalista mediaa haukutaan. Kakarat kasvavat iPadiensa kanssa ja vanhemmat vaan facebookkailevat. Kukaan ei enää rakenna puumajoja ja tee käpylehmiä. Mihin tämä maailma menee ja kuka ottaa vastuun. Sillon ku minä olin nuori.

Mutta arvatkaapas! On siitä somesta hyötyäkin! Ja nimenomaan lapsenkasvatuksessa! 

Katsokaas kun meidän taapero istuu sellaisessa Tripp Trappin tuolissa pöydän päässä. Siitä on otettu ne vauvaistuinosat pois ja hän kiipeää itse siihen. Ottaessamme vauvaosia pois, ajattelimme, että nyt taapero pääse itse tuoliin ja pois, eikä meidän tarvitse aina nostella lasta edestakaisin. 

Mutta. Taapero kyllä pääsee itse tuoliin, mutta ei saa koskaan vedettyä tuolia lähelle pöytää, kun on aina nykinyt tuolin niin kauas pöydästä. Lisäksi taapero välillä kesken ruokailun haluaa noutaa jotain (vaikka maitoa tai nallen), jolloin yhden pastalautasellisen aikana äiti- tai isi-ihminen saa lykkiä tuolia lähemmäs pöytää noin miljardi kertaa.

Ai miten se some tähän liittyy?

Nooh. Olemme yrittäneet opettaa taaperoa, että työntäisi itse tuolin lähemmäs pöytää ja kiipeäisi vasta sitten tuoliin. Tai vastaavasti tuolin avatessaan ei repisi sitä niin himputin kauas pöydästä. Tällöin hän pääsisi suoraan tarpeeksi lähelle pöytää ylettyäkseen syömään siinä sitten. But nou.

No tänään sitten minä istuin sohvalla puhelin tiukasti kädessä, silmät liimautuneena ruutuun ja taapero oli syömässä ruokaansa. Taapero lähti taas kesken ruokailun hakemaan jotain, ja palattuaan tuolille, huuteli tuttuun tapaansa äitiä, sitten babaa (isi), sitten taas äitiä, ja kun kukaan ei jeesannut (hemmetti sentään), raahasi itse tuolinsa lähemmäs pöytää ja kiipesi istumaan. Tarpeeksi lähelle, juuri kuten olemme yrittäneet opettaa! 

Tai ainakin luulen, että teki niin, koska heti kun silmäni irtosivat Instagramista, huomasin lapsen istuvan pöydän lähellä. Eikä sitä kukaan sinne ainakaan auttanut. Koska some.

Eli: Kiitos some, opetit lapseni pääsemään itse pöydän ääreen. 

Ai että ilmankin somea olisi voinut käydä näin? Hahaa, enpä usko! I ♥ some.