Siis apua! Kävin äsken koirien kanssa iltapissillä ulkona – tai siis koirat kävivät, minä vain katsoin vierestä – ja siellä oli vielä valoisaa! Valoisaa! Puoli yhdeltätoista illalla! No hämärää vähän, mutta niinku valoisan hämärää! Mitä! Ja sama kysymysmerkillä!

Minä olen viime ajat mennyt viimeistään siinä yhdeksän maissa jo lakanan ja peiton väliin, joten tämä tällainen luonnonilmiö on mennyt ihan ohi. Missä kohtaa ei ulkona enää tullut iltaseitsemältä pilkkopimeää? Mikä on tuo valo tuolla noin? Mihin tämä alkuvuosi jo meni? Vastahan tuo vauva tammikuussa syntyi, sitten minä olen tässä vaan vähän imetellyt, ja nyt on jo kesä. 

No vähän olen saanut vihiä keväästä, kun on lasta laitettu nukkumaan ja aurinko on paistanut vielä silmään täysillä ja pimennysverhoja on nyitty sitten alas siinä. Mutta ei vielä pari kuukautta taaksepäin valo tunkeutunut noin verhojen välistä.

Mutta siis. Kesä taitaa olla täällä. Ankea alkuvuosi on ohi, eikä se ollut yhtään ankea, koska vauva ja humps vaan aika meni. 

Huomenna on äitienpäivä ja minä olen hurjan kiitollinen ja onnellinen lapsistani. Ja siitä, että ehkä saan huomenna herätä kahvin tuoksuun. Jos aviomies muistaa sen keittää. Pitäisköhän käydä lataamassa kone valmiiksi ja laittaa joku lappu siihen, että paina tästä. 

No ehkä se muistaa. Öitä!