Kaupallisessa yhteistyössä LähiTapiola ja Blogirinki Media.
Mitä sain hyvinvointimittauksesta lopulta tulokseksi?
Ennen mittausta epäilin, ettei liikuntaa tule lähellekään tarpeeksi. No, se piti osittain paikkaansa. Arkiaktiivisuutta ja -liikuntaa kertyi oikein mukavasti. Me ulkoilemme päivittäin ja kävelylenkkejä tehdään useasti viikossa, eikä kahden lapsen kanssa ehdi muutenkaan paikallaan paljon olemaan, joten arkiliikuntaa tulee siltäkin osin kuin itsestään.
Kunnon hikiliikuntaa taas ei kertynyt mittausjaksolla ollenkaan. Sainkin ohjeeksi yrittää pari, kolme kertaa viikossa irtautua edes hetkeksi tissitakiaisestani ja suunnata kunnon urheilun pariin. Olipa se sitten lenkki tai jumppa, kunhan liikkuisi vähän reippaammalla otteella.
 |
| Kuva |
Kaaviossa näkyi hauskasti, missä kohdin stressitasot nousivat. Ei niin yllättävää, että usein esimerkiksi juuri ennen ulkoilua kaavion punaiset käyrät sahasivat korkeammalla, siinä äiti-ihmisen yrittäessä saada koko perhe tehokkaasti puettua ja pihalle. Ei aina mitään maailman helpointa ja rentouttavinta hommaa, tiedättehän.
Palauttaviakin hetkiä tuli. Oli hauskaa nähdä, kuinka keskellä päivääkin saattoi olla aikoja, jolloin palauduin, vaikka aika usein tuntuu, että päivät ovat läpeensä ylihektisiä. Ilmeisesti ne pienet tuokiot, kun lapset (tai edes toinen niistä) nukkuvat ja itse istahtaa rauhassa kahvikupposelle tai oikasee nopeasti itsensä sohvalle, tekevät ihmeitä.
Paitsi että voivat.
Minun yöuneni – useista heräilyistä ja huonosta nukkumisasennosta huolimatta – olivat kuin olivatkin palauttavia. Analyytikko sanoi, että vaikka kuinka nukkuisi kymmenen tuntia putkeen, uni ei välttämättä ole palauttavaa. Tai kuten minun tapauksessani, se häiriöistä huolimatta voikin olla. Pelkkä unen määrä ei kerro koko totuutta, ja juuri siksi hyvinvointianalyysi on mielenkiintoinen: Se kertoo asioista paljon pintaa syvemmin.
Analyytikko kysyi tuloksia läpikäydessämme, olinko ollut kipeä viimeisenä päivänä. Se kun kuulemma saattaa joskus näkyä kaavioissa. En ollut kipeä, mutta muutaman päivän päästä tulin kipeäksi. Olisiko siis kehossa jyllännyt pöpö voinut näkyä jo ennalta?
Kerrottakoon muuten, että kaikki punainen väri käyrissä ei ole pahasta tai varsinaista stressiä. Se on normaalia stressitason vaihtelua, mitä tulee ihan vaikka tavallisesta työnteosta.
Minulla anturat värähtelivät esimerkiksi kirjoittamisen kohdalla – kun ajattelee oikein kovasti. Sitä tosin ei ehkä juttujen tasosta aina huomaa, mutta kyyyllä minäkin ajattelen jotain joskus. Ilmeisesti.
Noin kaiken kaikkiaan lopputulos oli, että voin ihan hyvin. Niistä muhkuistani huolimatta, kuten arvelinkin, hurraa!
Palaudun päivästä riittävästi ja saan tarpeeksi hyvää unta. Stressitasot ovat melko normaaleja, eivätkä ne nouse liian korkeiksi tai kovin pitkäkestoisiksi. Arkiaktiivisuus on hyvää, mutta vielä paremmin luultavasti voisin, jos saisin lisättyä lisää liikuntaa arkeeni.
On kotivakuutus, autovakuutus ja matkavakuutus. On lapsivakuutus, koiravakuutus ja jopa tuulilasivakuutus, mutta ei sairaskuluvakuutusta tai henkivakuutusta minulle ja miehelleni. Jos jotain sattuisi, koirat tai se tuulialsi ehkä sitten pitäisivät huolen lapsista ja meistä? Huolehtisivat, että katto pysyy pään päällä, sairaskulut kuitataan ja niin edelleen?
Apua.
Tämä koko kampanja on ollut ajatuksia herättävä. Se on saanut miettimään entistä enemmän omaa hyvinvointia ja omien valintojen vaikutusta itseensä ja muihin.
Testin tulokset eivät sisältäneet suuria yllätyksiä ja se on minusta hyvä asia! Sehän tarkoittaa, että tunnen itseni ja voimavarani hyvin. Koen voivani hyvin ja niin näyttäisi olevan myös paperilla. Yllätys lähinnä oli, kuinka hyvin tulokset vastasivat odotuksiani.
Mahtava, mielenkiintoinen koe.
Yhteistyössä LähiTapiola.
6 comments
Mielenkiintoinen aihe. Mun esikoinen on nyt 3.5kk ja nyt alkaa väsymys painaa. Aikaisemmin tyttö heräsi kerran tai kaks yössä, jolloin koin saavani unta riittävästi. Nykyinen rytmi sisältää yleensä 4 yöruokailua, joka raastaa äitiä. Mutta vaihehan tämäkin taas on :)
VastaaPoistaVarsinainen syy miksi aloin kommenttia kirjoittaa: Vitsi sun hiukset näyttää kivalta varsinkin vikassa kuvassa!
Vaiheitapa just! Sen kun yrittää pitää mielessä, niin helpottaa. Ainakin vähän. Ehkä. :D
PoistaToivottavasti teillä helpottaa pian! <3
Ja ooh kiitos! Jotenkin ne onnistu asettuu tuohon hyvin, mutta ei ne aina valitettavasti suostu! Haha! Niin ja nyt mulla onkin kolmannes niistä tippunut raskauden jälkeen pois... Huoh, hormonit.
No mutta, näähän vaikuttaa ihan tosi kiinnostavilta mittauksilta. Olis kiva itsestäkin saada vähän mustaa valkoiselle. Herättelisikö se sitten esim. liikkumaan enemmän, en tiedä. Kuinka paljon nämä sun kohdalla ovat vaikuttaneet käytäntöön?
VastaaPoistaEikö! Toistaiseksi ovat vaikuttaneet käytäntöön siten, että oon jo _miettinyt_ lenkille lähtöä, hah! Eilen lankutin puolitoista minuuttia. Että ihan fitnesskunnossa kohta! :D
PoistaNo mut lankuttaminen jos mikä vaatii tahdonvoimaa! Mä aina luovutan heti. :'D
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista