Ihan hukassa

13.6.2015

Kävipäs tässä päivänä eräänä (otin tällaisen tarinallisen sanajärjestyksen, kato huomasiks), että mieheni lähti illalla rangelle – joku golf...

Kävipäs tässä päivänä eräänä (otin tällaisen tarinallisen sanajärjestyksen, kato huomasiks), että mieheni lähti illalla rangelle – joku golfasia – ja palatessaan sieltä törmäsi pöllöön. Tai no ei törmännyt-törmännyt onneksi oikeasti, mutta siis näki autotiellä pienen untuvikon.

Mies pysähtyi ihmettelemään tiellä taapertavaa, emostaan eroon joutunutta pöllövauvaa ja juuri kun mies oli miettinyt, että mitähän tässä tämän pöllösen avuksi kuuluisi tehdä, ajoi eläinpelastusyksikön auto paikalle. 

Sattuma oli suuri, sillä tämän kyseisen pöllön vuoksi pelastusyksikkö ei ollut liikkeellä, vaan olivat matkalla lokkia pelastamasta. Eläinpelastusyksikkö otti pöllövauvan talteen ja veivät Turun eläinhoitolaan Leyserin ja muiden hellään huomaan.


Mutta arvatkaapa.

Me luemme joka ilta sellaista pöllövauvakirjaa. Siinä pöllönpoikanen tipahtaa pesästä, huiii, pumps pumps pumps, ja eksyy täten emostaan. Paikalle sattuu reipas orava, joka lupaa auttaa pöllövauvan takaisin äitinsä luo.

Pikkupöllö kuvailee emoa ja orava luulee monta kertaa tietävänsä, kuka emo on: "Jep, jep! Tiedän jo! Seuraa minua!" 

Kun pöllö kertoo emonsa olevan valtavan suuri, orava ehdottaa karhua ja kun pöllö kertoo emolla olevan suuret silmät, "nääääin suuret", orava ehdottaa sammakkoa.


Oravalla ei näytä olevan hyvästä tahdostaan huolimatta oikein homma hallussa, mutta onneksi suurisilmäinen sammakko sattuu kohdalle. Tämä kun kertoo heti tietävänsä, missä Pikkupöllön emo on: "Seuraa minua. Äitisi kulkee ympäri metsää etsimässä sinua."

Ja sitten Pikkupöllö ja äiti löytävät toisensa. – Tämä on muuten taaperon lempikohta kirjassa. Siinä myös meidän kuuluu aina halata toisiamme.


Niin että mihin yritän päästä näillä kahdella pohjustuksella? 

NO SE OLI SE KIRJAN PÖLLÖ, JOKA OLI TIPPUNUT SIELTÄ PESÄSTÄ!

Oli oli! Ja nyt se on siellä eläinhoitolassa ja sen äiti etsii siellä metsässä sitä! Äääääää! Ja se sammakko, missä oli se sammakko, kun sitä kaivattiin? Se olisi voinut kertoa, että se tietää, missä äiti on! Yhhhyhhyyy! 

Mä en kestä! 

Sattuipa muuten niinkin, että kun mies tuli silloin heti iltamyöhään mulle näitä pelastuskuvia esittelemään, niin viimeisen kuvan jälkeen, siinä kun kameran rulla hyppää muistikortin vikasta kuvasta ekaan kuvaan, pompsahti ruutuun juurikin tuon kirjan kansikuva. Mies oli ottanut testiksi vain äkkiä siitä kuvan ennen lähtöään.


Tämä oli selvä merkki, eikö? Se ON se kirjan pöllö. Yhhyhyhyy!

Toivottavasti pöllöemo ja pöllövauva vielä kohtaavat toisensa. Tai sit et nää mun hormonit vähän tasottuis...

Yhhyhyy.

You Might Also Like

8 comments

  1. Voi mikä pöllö! Ja suloinen kirja.

    MIten teidän rataskokemuksenne on muuten edennyt? Kuulisin mielelläni kokemuksia, jotkut pitäisi ostaa mahd. pian, ennen kuin kuopus heinäkuun lopussa syntyy. Noita Baby Joggereita ja Phil&Tedsejä olen nyt vertaillut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Apua, mulla on mennyt ihan ohi nää kommentit, kun oltiin reissussa! No mutta, nyt.

      Siis niissä on puolensa! Phil&Tedsit kulkevat paremmin kakspäällä luultavasti. Noi Baby Joggerit on inasen kömpelöt, varsinkin kun painavampi taapero on edessä ja kevyempi vauva työntäjän puolella. Mutta sit taas se, että vauvan saa siihen ylös ja taaperon alas on plussaa. Katoin just kaverin Phil&Tedsejä, niin niiden kolmevee ei mahdu sinne alas, joten sen on pakko olla siinä korkeemmalla ja pienempi on pakko laittaa sinne alas "piiloon". Että vaikee sanoo, kummat on paremmat. Puolensa kummassakin. Mutta valitettavasti noi Joggerit on kömpelöt. Pelkän vauvan kanssa tosi ketterät, kakspäällä raskaat kääntää.

      Poista
  2. MIhin mun kommentti hävis!?!
    Mä täällä siis niiskutan jatko-osan perään! Mistä sen voi lukea? Kai te jätitte pelastajille yhteystiedot (ja vinkkasitte sammakosta)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Pitäiskö kysellä pöllövauvan perään? <3

      Poista
  3. Aivan selvä juttu...yhyyy....nyt äiti etsii turhaan poikastaan...:) Onneksi poikanen pääsi sentään hyvään hoitoon♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, toivottavasti ne ovat jo löytäneet toisensa! Yhhyhyhy! <3

      Poista
  4. Eih en kestä! Mulla oli kirjastosta Pikku Papu ja aarre -kirja pitkään lainassa, siinä on vähän samanlainen tarina ja aloin itse melkein vollottaa aina kun tipu löysi kanaemon :D (Anteeksi spoilaus.) Toi meidän vauva ei vielä ymmärrä pyytää halausta siinä kohtaa, mut halasin häntä silti... http://www.lastenparhaatkirjat.fi/Kaikki-tuotteet/Kuvakirjat-pienemmille/pikku-papu-ja-aarre/

    VastaaPoista

Hae