Arvatkaapa mitä? Meidän se sellainen vauva-vauva on kai ryöstetty ja meillä asuu jo ihan erilainen vauva! Sellainen iso vauva! Se hötkyilee, kääntyilee, tahtoo nähdä, heiluu, vaatii ja ei malta.

Imetys ei enää suju tuosta noin vaan, että rynnäs suuhun ja maitoa naamaan, vaan saa tehdä jo oikein töitä, jotta pikkumuija malttaa. Ravintolassa koko ympäröivä maailma on tissiä kiinnostavampi ja unille mennessäkin tekisi mieli enemmin vain kääntyillä ja pyöriä kuin keskittyä syömiseen. Heti herättyään kääntyy ja unissaankin hyrrän lailla akselinsa ympäri pyörii. 

Viisikuinen vauva myös todella vaatii jo viihdytystä. Ei auta jättää moneksi minuutiksi keskenään möllöttämään ja omien lelujensa kanssa tohkaamaan, vaan vauva tahtoo yhä enemmän seuraa ja leikitystä. Onneksi välillä isoveljen hassutukset kelpaavat viihdykkeeksi, eikä äitiä ihan joka kerta tarvita ilmeilemään.

Vaunukoppakin on jo heivattu varastoon. Makuuasento ja huono näkyvyys ovat ihan passé, koska vauva tahtoo nähdä matkan etenemisen siinä missä muutkin matkalaiset. Satunnaiset ulkopäiväunet nukutaan istuimessa kallellaan, ja paljon paremmin muuten nukutaankin nyt kuin kopan kanssa!

Sen lisäksi, että ääntä käytetään ja paljon jokellellaan, niin pirpana myös kiljuu. Siis KILJUU! Tai sillä lailla krääkyy, kuten turkulainen saattais sanoa. Ja vielä ihan täysillä. Se on ehkä parasta just nyt, ainakin vauvan mielestä. Sillä saa varmasti huomion, ja onhan se oma ääni muutenkin hauskinta ikinä.

Toinen megahauska uusi taito on pörisyttely. Voi oikein kuolaa pulppuaa, kun pikkumuikku pörisyttelee. Välillä syöminenkin menee ihan höpöksi, kun imemisen sijaan toinen vain puhallapörisyttelee.


Toistaiseksi vain äidinmaidolla kasvanut vauva on nyt osoittanut suurta kiinnostusta näkemäänsä ruokaa kohtaan. Saa vallan pitää lautasestaan kiinni ja aamupalaleivästään huolta, ettei pienet sormet napsi ruokia salakavalasti omiin kitoihinsa. Ja onhan se jo napsinutkin: otti muina muijina kurkun palasen pöydältä ja vei sekunnissa suuhunsa. Nyt ollaankin sitten pari kertaa maisteltu ihan luvan kanssa kurkkusuikaletta. Siitä kun saa hyvän otteen ja kivasti maisteltua, ilman, että varsinaisia palasia irtoaa. 

Tutti ei ole ollut tähän asti kovin suosittua lussutettavaa, mutta viime aikoina se on inasen tehnyt kauppaansa. Äidillä on sattumoisin tässä vähän omat intressit saada vauva joskus, edes hetkeksi tyytymään tuttiin, ettei tarttis aina olla tissi ojossa joka paikassa.

Pieni hymytyttö nauroi ihka ensimmäisen kerran toissa viikolla. Sen jälkeen ei nauruja ole irronnut, vaikka kaikki mahdolliset klovneriat ollaan isi-ihmisen kanssa tehty. Ehkä se on vähän sama kuin sen hymyn kanssa aikanaan: ei se vauva käskemällä naura. Tai jotain.

Hassu, ihana, luonnikas pikkutirppa on hän!


No entäs se viisikuinen isoveli? 

No isoveli se rakastaa apinoita. Pikkusiskoakin toki ja meitä porukoitakin, mutta pääosin apinoita. Ja apinamusiikkivideoita. <3


Katso kaikki kuukausikatsaukset täältä!