Tietoa mainostajalle ›

Kuka on suomalainen?

27.7.2015

Mistä suomalaisuus alkaa? Kuka on suomalainen? Minun sukuni on tullut tänne Ruotsista. Tai no puolet. Isoisoisoisäni on tullut sieltä. E...

Mistä suomalaisuus alkaa? Kuka on suomalainen?

Minun sukuni on tullut tänne Ruotsista. Tai no puolet. Isoisoisoisäni on tullut sieltä.

Erään kaverini suku on Englannista. Tai no puolet. Kaverin isä on tullut sieltä. 

Toisen kaverini suku on Algeriasta. Tai no puolet. Kaverin isä on tullut sieltä. Hän on muuttanut aikoinaan Suomeen, tavannut suomalaisen naisen, mennyt naimisiin ja saanut tämän kanssa lapsia. Aivan kuten isoisoisoisänikin ja kaverin englantilainen isä. 

Kaikkien kolmen lapset ovat ikänsä asuneet Suomessa ja saaneet myös omia lapsia täällä.


Jälkimmäisenä mainittu kaverini meni työmatkalta palattuaan torikaffelle. Tällaisena sateisena ja koleana kesäpäivänä tuli pyytäneeksi viltin lämmikkeeksi kahvikipsan henkilökunnalta. 

Viereisessä pöydässä ollut porukka huomasi kaverini ja totesivat, ettei tuokaan mistä lie tullut täällä pärjäisi, kun kerta viltinkin heti tarvitsee. Päättelivät kai, että kun sillä oli matkalaukku ja heidän naamaansa ruskeampi naama, sen on oltava juuri maahan saapunut ulkomaalainen.

Se toinen minun kaverini – se, jonka isä on Englannista – ei ole koskaan törmännyt omakohtaisesti vastaavaan. Ja minä nyt en ainakaan ole. Eikä tuo torikohtaaminen edes ollut vielä paha – paljon tökerömpiäkin lausahduksia on kuultu.

No se kaveri oli juuri tullut työmatkalta Ruotsista ja matkalla omaan kotiinsa, erääseenkin Varsinais-Suomen maakuntaan, jota landeksikin voisi kutsua. Siellä sillä on omakotitalo, sauna, piha ja perhe. Terassi ja grilli, pihapuussa riippukeinu. Pihapuussa kasvaa omenoita ja pihapuskissa tyrnejä ja karviaisia. Niistä se tekee tosi hyviä hilloja.


Wikipedia sanoo ulkomaalaisen olevan vieraan valtion kansalainen tai kansalaisuutta vailla oleva henkilö. 

Se minun kaverini on Suomessa syntynyt ja Suomessa ikänsä asunut Suomen kansalainen. Sen vanhemmat, sisarukset ja ystävät ovat Suomessa ja sen passissa lukee Suomi. Aivan kuten minullakin ja sillä ekalla kaverilla.

***

Sillä minun kaverilla on muuten kaksi lasta. Täyssisaruksia.

Toisella lapsista on vaalea pellavapää, siniset silmät ja vaalea iho. Toisella on ruskea tukka, pitkät, kauniit mustat ripset ja sisarustaan tummempi iho. 

Kumman veikkaatte suuremmalla todennäköisyydellä saavan kuulla kanssasuomalaisten typeriä kommentteja kansallisuudesta? – Siitä huolimatta, että kumpikin lapsista on tasan tarkkaan yhtä suomalainen?

Niin, että mitä siis pitää olla, että saa kunnian olla toriparlamentin silmissä suomalainen?

Ei ainakaan keskivertosuomalaista tummempi, jos toriparlamentin monikulttuurisuuden vieroksujilta kysytään.

Ja monikulttuurisuuden vieroksujilla tarkoitan rasisteja. 

You Might Also Like

9 kommenttia

  1. Hyvä kirjoitus. Tärkeä aihe. Kiitos Laura!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tää sattui kaverille just nyt, kun on muutenkin aihe pinnalla. Sattumaa?

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Huh, mä närkästyin kaverisi kohtelusta nyt tosi paljon! Ja yhdestä tämänaamuisesta radiojutusta vielä enemmän. Paukutin oman kirjoitukseni ihan pari minuuttia sitten tänne: http://puheliasmoppi.blogspot.fi/2015/07/kunpa-osaisi-empatian.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en oo kuullut tai nähnyt mitään radio- tai tv-juttuja ja ehkä parempi niin. Mä en kestä mitään hulluutta nyt enempää. Mutta sun jutun käyn lukees! :)

      Poista
  4. Suomessa ei siihen rasistiseen suhtautumiseen aina tarvita edes tummempaa ihoa. Asuin parikymmentä vuotta Ruotsissa ja Suomessa käydessämme miehelleni ja minulle näytettiin usein ruotsalaisen rekkarin perusteella keskisormea ohiajavista autoista - säälittävä suomipojan urotyö. Huom., koskaan ei naiskuski syyllistynyt moiseen. Huoltoasemilla saattoi kuulla jupinaa homoista ja se oli jo koomista - mutta säälittävää. Nyt olen paluumuuttaja eikä täällä paljon ole kansainvälistytty eli opittu käyttäytymään. Hiukan kolkkoa kun rappukäytävässä monet eivät vastaa tervehdykseen, kääntävät katseen pois. Vai ovatko naapurit ujoja kuuroja? En kadu paluuta, ei ollut suuria odotuksia, koska tunnen väkeni ja saan sentään käyttää äidinkieltäni, jota tosin tässä ajassa raiskataan rumasti v- ja p- ja muilla törkysanoilla. Vanha nainen on lähinnä näkymätön joten kyllä täällä pärjää ja torilla saa asiallisen kohtelun, mutta en minä täällä poikkeavan värisenä edes uskaltaisi elää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei varmasti tarvitakaan. Inhottavaa kohtelua olette saaneet, aivan käsittämätöntä. :(

      Onneksi kaikki tässäkään maassa eivät ole rasistisia ja sen eteen on tehtävä töitä, ettei rasistisesta käyttäytymisestä tulisi yhtään enempää hyväksyttävää.

      Poista

Hae

 

 

Ruokablogien kärki