Kaikille nuorisolaisille tiedoksi, että tuo otsikko juontaa juurensa semmosesta Prodigy-nimisen bändin biisistä ja semmoselta ajalta, kun ei ollut vielä interwebbiä – ainakaan meillä. Laitoin vaan kun tuli mieleen ja soi päässä. Ainiin ja me laulettiin sitä yläasteella, et "syö mun pitsaa, syö mun pitsaa". Jep, oltiin älyhauskoja.

Mutta siis, asiaan. Mä sanoin miehelleni, että ei mulla oo mitään ajatusta tähän hätään, mistä bloggais. Sitten tajusin, että se varmaan johtuu siitä, kun oon niin kiireinen snäppääjä nykyään. Nuorisolaiset tietävät, mutta avataan kaltaisilleni vanhuksillekin.

Eli Snapchat on sovellus, joka ei aluksi istu ollenkaan Instagram-käyttäjän käteen. Siinä ei toimi mikään kuten Instassa on tottunut, eikä mistään meinaa tulla mitään. Snapchatissa eli Snäpissä, ei pääse juuri mihinkään valikoista tai painamalla, vaan pyyhkäisemällä sivulta toiselle. Ja se on se mitä ei tahdo millään aluksi sisäistää.

No mutta. Mitä siellä sitten tehdään?

No jaetaan kuvia ja videoita. Aika urpoja lähinnä, eikä ollenkaan harkittuja. Sellaisia hetken hönkäyksiä.

Ja miten se eroaa sitten Instagramista?

Noooooh. Snäpissä ollaan välittömiä. Siis vielä Instagramia välittömämpiä. Ne, jotka olivat Instagramissa ihan alussa, muistanevat, että kuvat eivät olleet alussa mitään kummoista hifistelyä, eikä mitään kuvista ollut juuri muokattu. Sittemmin kaikki muuttui ja nyt kuvat ovat usein, ellei järkkärillä otettuja, vähintään jonkun kuvankäsittelyohjelman läpi menneitä.

Snapissa videot ja kuvat lisätään juuri sellaisenaan kuin ovat ja samantien. Kuvia ei jäädä hautomaan ottamisen jälkeen ja muokkailemaan, vaan ne julkaistaan heti tai ei ollenkaan. Paria suodatinta tai tekstin ja (välillä lapasesta lähtevää) hymiöiden lisäämistä lukuunottamatta materiaali menee sinne sellaisenaan. Siksi snäppäämien on myös nopeaa: ei tarvitse hieroa kamalan kauan julkaisuaan. 

Mä en aluksi ymmärtänyt yhtään, mikä koko sovelluksen idea oli: enhän minä nyt tarvitse mitään chattisovellusta, kunnes hokasin, että eihän se sellainen olekaan, vaikka yksityisviestejäkin voi lähetellä.

Facebook, Twitter ja Instagram ovat silkkaa tykkäilyä, seuraamista ja kommentointia. Snapissä ei ole sellaista palautekulttuuria. Snäpit katsotaan tai ollaan katsomatta ja se siitä. Yksityisviestillä voi toki laitella palautetta, jos tahtoo!

Merkittävänä erona Snapchatissa muihin somejuttuihin on myös se, että snäpit eivät tule samalla tapaa aikajärjestyksessä, kaikki seuraamasi henkilöt sekaisin, vaan jokaisen omaa snäppitarinaa käydään katsomassa – joko aina uuden snäpin tultua tai kerralla enemmän.

Minusta aika hauska ja kiitettävä ominaisuus Snäpeissä on, että ne poistuvat sovelluksesta vuorokauden päästä. Eivät siis keräänny mihinkään galleriaan, eikä edes omalle puhelimellesi, ellet niin erikseen halua. Erinomaisen hyvä ominaisuus on myös se, että jos joku nappaa puhelimellaan kuvakaappauksen snäpeistäsi, saat ilmoituksen siitä ja tiedon, kuka kuvan kaappasi!

Snapchattiin ei myöskään pääse stalkkailemaan kuvia ja videoita, ellei itse ole siellä ja lisännyt sinua kaveriksesi. Yksityisyyden kannalta vaihtoehtoja on kaksi: Voit joko laittaa, että kuka tahansa voi lisätä sinut kaveriksi tai vaihtoehtoisesti, että sinut voi lisätä vain, jos hyväksyt ko. kaverin. Oli niin tai näin, vain kaverit voivat nähdä hengentuotoksiasi.

Välillä, kun kuvaan jotain arkista tapahtumaa, mietin, että tämmöstäkö se olisi olla Iholla-sarjassa. Tässänäin vaan höpötellä kameralle jotain mitäsattuu ja sitten toiset katsoo sitä. Jos olet siis joskus miettinyt, että millainen ois oman elämäsi Iholla-sarja, snäppäilemällä voit vuorokauden verran per snäppi tutustua itseesi. Hah!

Snäpissä pääsee hauskasti katsomaan kulissien taakse. Niinku että mitä arkisia juttuja jengi puuhailee. Itsekin seurailen paria bloggaajaa ja on kiva katsoa semmosia tavallisia juttuja, arjen hetkiä. Snäppiin kun ei ladata vain elämän highlightseja, vaan aivan mitä sattuu. Sellaista matalan kynnyksen läppää, you know.


Että minusta aika kiva ja takaisin somettelun juurille palaava sovellus! Silti aika raikas kaikessa välitömyydessään ja muokkailemattomuudessaan. Miltä kuulostaa? Joko sä tuut messiin?

Mä en ole vielä löytänyt kauhean montaa seurattavaa, joten ilmianna hauskoja snäppääjiä mulle! Vaikka sut? 

Mona's daily style -blogissa oli myös kerrottu kattavasti Snapchatista. (Monan syytä, että hurahdin snäppäilyyn!) Hänet muuten löytää Monanieminen-nimellä Snäpistä ja mut Mammarimpuilee-nimellä, tottakai!

Ai hemmetti, nyt tajusin, etten oo muistanut snäpätä tänään mitään! Lapset nugguu, äkkiä snäppäämään, löl!

Peeäs. Korjaa, jos olen ymmärtänyt jonkin snäppitoiminnon väärin. Oon ihan keltanokka itsekin. Onneksi 16-vuotias kummityttö toimii mun it-tukena, haha!