Yleisön pyynnöstä (yksi pyysi) mekkogate vol. 2!

Awardsit lähestyy ja paineet kovenee. Viikon päästä pirskeet, että sillä lailla vähän parempi tilanne kuin viimeksi. Tällä kertaa ei myöskään tarvitse miettiä imettämisteknisyyttä, mutta noin muuten on hankalaa. Aina on vähän.

Olin ihan autuaan tuudittautunut, että joku mekko vaan ilmestyy eteeni ja tiedän että siinä se nyt on. No, kuten arvata taas saattaa, se ei tälläkään kertaa ilmestynyt. Sitten tuo Nakkimutsi ja muut alkoivat vielä stressaamaan mekoista, niin mullekin iski joku paniikki. Ryhmäpaniikki. Paniikkiin lietsontaa, sanon minä.

Mutta olihan se jo tavallaan aikakin. Panikoitua. Tai edes tehdä asialle jotain.

Määhän sitten muina muijina otin kaverin suosituksesta yhteyttä erääseen showroomiin, että josko sieltä löytyisi jokin mekko mulle. Sainkin pian vastauksen, että vois ehkä mekon lainaaminen onnistuakin, mutta arvatkaapa mitä? No, ne kaikki mekot on siellä kokoa S. Siis S. (!!!) Ja mähän oon siis ehkä just inasen päälle S. S ja puol, ehkä. 

Soitin myös tutulle vintageputiikin pitäjälle ja sieltäkin olisi voinut lainata mekkoa. Mutta arvatkaapa taas. Eihän nuo vintagemekot oo kovin usein muuta kokoa kuin ässää nekään, että se siitäkin sitten. Ei oo hei helppoo olla pehmee muija, hei.

Jatkoin mekkoetsintöjä ja löysin sitten yhden ehkä ihan kivan Cosilta. Myöhässä kun olin, sitä ei kuitenkaan enää ehtinyt tilaamaan nettikaupasta ajoissa tänne. Onneksi mun ihana-ihana Helsingin kaveri oli juuri sopivasti tänään tulossa Turkuun, joten se haki mekon liikkeestä, josta minä olin aiemmin varannut sen. Nyt sitten jännätään, onko mekko alkuunkaan sopiva. Syytä olis.

Soitin vielä äskön tuolle samalle vintageputiikin frouvalle, joka on siis myös upea ompeljia (teki mun hääpuvunkin!), ja varmistelin, että jos siinä mekossa on jotakin korjailtavaa, niinku vaikka helman pituus tämmöselle persjalkaselle, niin ehtiikö se jeesaamaan mua siinä. Lupasi ehtiä, joten toivotaan, että mekko on muuten hyvä!

Viimeksihän kun soittelin samalle ompelijalle ja pyytelin mekonmuokkausjeesiä, kävikin niin, että se teki mulle kokonaisen mekon. Ihan from scratch, kuten meillä Ameriikassa sanotaan. Silloin Ranskan netistä tilattu häämekko oli täysin eri kuin piti ja siinä pari kuukautta ennen häitä ei sitten enää auttanut kuin teetättää mekko. Siis jos halusi sellaisen, joka olisi oikeasti mieleen. Ja mikä ihana mekko se silloin sitten olikaan!  

Mutta jos mä häihinkin löysin mekon tavalla tai toisella, eli sillä toisella, niin ehkä tääkin tästä taas järjestyy. Ainahan nämä. Vaikkei nyt ihan teettämishommiin mennäkään. Tai sit vaan paan ton oman häämekkoni? Kääntäisi ainakin päitä, ehkä? Ei ehkä hyvällä, mutta ainakin... jollain. 

Sen häämekon kankaat on muuten vanhoista vintage- ja kasarimekoista – en muista olenko koskaan kertonut – ja myös tattada-daa: vanhoista pitsiverhoista! Jeppis, oon niin Scarlett O’Hara. Voi miksei mulla oo siitä tähän hätään kunnon kuvaa, häh? Paitsi tuolla on jotain.

Ainiin, ja korkkikset on taas ihan fine. Ne on ne mun samat luottokorkuttimet, mitkä aina. 

Ja sunnuntaina loppuu The Blog Awards Finland 2015 -yleisöäänestys! Vielä ehtii!