Meillä ennen niin innolla ja hyvällä ruokahalulla syövä esikoinen on alkanut kikkailemaan ruoan edessä. Ei nirsoilemaan, mutta jotenkin ei vaan muka ehtisi syömään, kun olisi niin paljon kaikkea mielenkiintoisempaakin.
Olemmekin tulleet pisteeseen, jossa neuvottelukortit on otettu toisinaan pöytään. Tiedättehän, kun yksi lusikallinen ruokaa ei vaan ole tarpeeksi, vaikka kolmevuotias hyvin vakuuttavasti niin väittäisikin.
No, tänään käytiin taas neuvottelua lounaan äärellä:
-Syö neljä lusikallista vielä ja sitten saat mennä.
-Ei! Akki (2)!
-Tehdään kompromissi: kolme.
-Ei! Viiti (5)!
-Okei, sopii, viisi sitten.
Lapset, nuo pienet urpoleet. ♥
8 comments
Hihihihahaha :)
VastaaPoistaNiinpä, voi noita!
Poistaaiettä, en nyt millään osaa kaivella arkistoista, mutta Ykkösen kanssa ihan sama keskustelu :)
VastaaPoistaPerussettiä! :D
PoistaMeillä vielä viisivuotiskin menee samaan harhaan ja korottaa niitä lusikallisia. :DD Sit nauran partaani ja kehun, että "Selevä!" Laskupää tullut kaiketi äidiltään, joka samanikäisenä suunnitteli myyvänsä keräämään kruunukorkkeja markalla ja "annan sit kaksi takaisin". Business business.
VastaaPoistaOn ne kyllä ovelia neuvottelijoita, ei voi muuta sanoa! :D
PoistaHeh, noita pieniä matikkapäitä! :) saman suuntainen keskustelu käydään täälläkin, minä suostuttelen ottamaan vielä kolme ja taapero huutaa että VIISI! Paha vaan että tämä neropatti on oppinut katsomaan numeroita sormista ja etenkin iltasadun sivuja laskettaessa usein tarkistaa muk ehdotuksen sormistaan. Ja voi sitä surullista ilmettä kun älyää että kaksi sivua on noin vähän :D
VastaaPoistaVoi toista! <3 Meilläkin näytellään sormilla lukuja, mutta vielä tuo ei ole keksinyt tarkastaa noita neuvottelutuloksia! :)
Poista