Shh... Tulin vain ihan tällee kuiskausäänellä kertomaan, että ette usko, mitä juuri kävi.

Oltiin tuossa lasten kanssa vähän ulkoilemassa ja kotiin tultuamme, lounaan jälkeen, ihan varovasti suunnittelin, että jos koittaisi saada kuopuksen nukahtamaan päiväunille sisällä.

Koko ikänsä verran on tottunut nukahtamaan päikkäreille vaunuihin, joten mitään ihan kamalan suuria odotuksia ei asian onnistumisesta ollut. Varasuunnitelmakin oli: Jos ei nukahda millään omaan sänkyynsä, puetaan ulkovaatteet päälle ja vien sitten ulos, vaunuihin.

No, tuossa sitten, kun kuopus oli jo saanut lautasensa tyhjäksi, jätin esikoisen viimeistelemään lounastaan ja lähdin viemään nuorempaa unille. Edelleen aika skeptisenä homman onnistumisesta. Kohta esikoinen olikin jo huutamassa omaa väsymystään oven takana, joten laskin nuoremman sänkyynsä ja lähdin jeesaamaan isompaa.

Esikoinen on jo siitä helppo tapaus, että riittää, kun hänet vain vie sänkyynsä ja sanoo hyvät päiväunet. Jää sinne mukavasti itse, joten ajattelin, että vien äkkiä hänet ja palaan pienemmän luo.

Ilmeisesti kuopuksen aamupäiväpäikkäreiden poisjättö teki tehtävänsä, sillä palatessani ei toisesta huoneesta raikunutkaan surkea itku, vaan huoneen täytti... pysäyttäkää painokoneet: hiljaisuus!

Pikkumuija oli ihan muina esikoisina nukahtanut itse, ja tiedän että tässä kertomisessa on riskinsä, koska luultavasti langetan epäonnen tämän päälle sanomalla tämän ääneen, mutta: Muistakaamme tämä päivä päivänä, jolloin MINUN MOLEMMAT LAPSENI NUKAHTIVAT ITSE PÄIVÄUNILLE – MOLEMMAT OMIIN SÄNKYIHINSÄ!

Uskomatonta. Tämän täytyy olla lupaus maailman parhaimmasta viikonlopusta.

Kiitos 22.1.2016 12:18-13:09. Nevöfoget. Thank you and good night.