Perjantaina enteilin tästä viikonlopusta maailman parhainta viikonloppua. Ilokseni voin todeta, että ei se ainakaan kamalan kauas siitä jäänyt.

Lauantaina aamupäivällä mies ja lapset lähtivät pihalle ja minä jäin yksi leipomaan. Leipomaan, eli puolestatoista tunnista noin puoli tuntia leivoin ja lopun ajan säädin kaikkea muuta. Kuuntelin kovalla musiikkia ja bailasin essu kaulassa.

Illalla saatiin vieraita. Rakkaat ystävät, esikoisemme kummit, jotka penteleet ovat muuttaneet pois tästä kaupungista ja siksi ovat niin harvinaislaatuista herkkua.

Minä tein ruokaa, kaatelin punkut, sytyttelin kynttilät ja oltiin ihan hygge. Odoteltiin mies lyhyeltä työkeikalta kotiin ja syötiin. Vaikka itse sanonkin, niin ihan himputin hyvää thaimaalais-intialaista. Thaimaalais-intialaista, eli sellaista fuusioaasialaista, jota en osaa nimetä, koska en itsekään tiedä, mitä se olisi, koska se on vähän kaikkea. Thintialaista, kenties?

Syömisten jälkeen minä ja kaveriperheen äiti-ihminen lähdettiin kaupungille. Poikettiin parissa drinkkibaarissa Gin tonicilla – totta kai, sillä sitähän me silloin nuorina 60-luvulla aina juotiin – ja lopulta päädyimme tanssimaan rumbaa. Luitte oikein, rumbaa.

Kanssarumbailijat eivät ehkä olisi ihan samaa mieltä rumbaliikkeidemme oikeaoppisuudesta, mutta kyllä mä sanoisin, että ihan 5/5 vedettiin.

No, nyt kun menin tarkastamaan nuo rumba-askeleet interwebistä, niin eiiii se ihan rumbaa tainnutkaan olla se, mitä me vedettiin. Mutta ehkä jotain salsaa? Tai jotain siltä väliltä? Srumbaa? Ralsaa?

Ei sen niin väliä. Ihan 5/5, silti.


Tänään mun posseni herätti mut yhdeksältä valmistamalleen aamupalalle, ja jo kymmeneltä tehtiin lähtöä pulkkamäkeen. Ulkona oli ihanan pysähtynyt tunnelma. Lunta sateli hiljalleen, eikä missään ollut ketään.

Pulkkamäen jälkeen syötiin lounas ja juotiin kuumaa kaakaota. Koko päivä ollaan vaan oltu ja möllötelty. Ulkoiltu, pesty pyykkiä, rakennettu legoja, katsottu piirrettyjä, nukuttu päikkäreitä, leikitty kauppaa, syöty thaimaalaista ruokaa (vähän autenttisempaa kuin se mun) ja mussuteltu runebergintorttuja. Sellaista ihan niin tavallista, mutta just passelia.

Nyt me hengaillaan esikoisen kanssa sen huoneessa, hän omissa puhteissaan, minä omissani, ja kohta luetaan iltasatu ja aletaan nukkua. Väsyttää paljon, mutta sillai tosi onnellisesti.